Tuskin on maailmassa toista niin lumoavaa paikka kuin lastenhuone. Astuessaan sisään huoneeseen siirtyy jo kynnyksellä toiseen maailmaan. Se maailma on tulvillaan iloa, vilpittömyyttä ja erilaisia satuhahmoja.
Tunnen erilaisia tuoksuja, värikynien tutun ja miellyttävän tuoksun joka sekoittuu puisen vuoteen viileään rauhalliseen tuoksuun.
Seinällä Nalle puh ja nasu kulkevat julisteessa käsikädessä puolen hehtaarin metsässä tiikerin pomppiessa perässä. Oma öljypastellien tuoksuinen piirrokseni, jossa puita kasvaa rannalla, sinisen taivaan alla. Siinä kuvassa on aina kesä.
Seinällä vuoteen vieressä on enkeli joka käsillään suojelee nukkujaa.
Istun lattialle jossa pehmeä matto houkuttelee makuulle. Suljen silmät ja siirryn jonnekin toiseen maailmaan. Maailmaan, jossa ihmiset ovat ihmisiä toisilleen . On levollinen olo.
Silmäni avautuvat. Katse kulkee lattiaa pitkin ja pysähtyy pehmoleluun jonka edessä kulkee junarata.
Lattialla on muitakin leluja mutta junarata varastaa mielenkiintoni. Mielessäni nousen junan kyytiin ja istun ikkunapaikalle. Juna ei ole nopeasti kulkeva pendolino vaan hitaasti maisemia halkova höyryjuna jonka veturi sylkee piipustaan tummaa savua korkealle taivaalle. Junassa tarjoillaan kahvia jonka saan lipun ostettuani. Seuraavalla asemalla jään pois junasta. Juna jatkaa matkaansa.
Olen taas lastenhuoneessa.
Kirjahylly on pullollaan kirjoja, joista jokainen kutsuu lukijaa kulkemaan kohti satumaata ja sen ihmeitä. Tuossa on satukirja jonka sain lapsena. Otan kirjan käteeni ja pyyhkäisen pölyt pois kannesta. Kirja avautuu ja tarina alkaa..
"Olipa kerran kaukaisessa metsässä vanha hirsinen tupa, jossa asui ukko ja akka. Heillä oli..." Satu keskeytyy hiljaiseen ääneen:
" isi,leikitäänkö...?"
Tunnen erilaisia tuoksuja, värikynien tutun ja miellyttävän tuoksun joka sekoittuu puisen vuoteen viileään rauhalliseen tuoksuun.
Seinällä Nalle puh ja nasu kulkevat julisteessa käsikädessä puolen hehtaarin metsässä tiikerin pomppiessa perässä. Oma öljypastellien tuoksuinen piirrokseni, jossa puita kasvaa rannalla, sinisen taivaan alla. Siinä kuvassa on aina kesä.
Seinällä vuoteen vieressä on enkeli joka käsillään suojelee nukkujaa.
Istun lattialle jossa pehmeä matto houkuttelee makuulle. Suljen silmät ja siirryn jonnekin toiseen maailmaan. Maailmaan, jossa ihmiset ovat ihmisiä toisilleen . On levollinen olo.
Silmäni avautuvat. Katse kulkee lattiaa pitkin ja pysähtyy pehmoleluun jonka edessä kulkee junarata.
Lattialla on muitakin leluja mutta junarata varastaa mielenkiintoni. Mielessäni nousen junan kyytiin ja istun ikkunapaikalle. Juna ei ole nopeasti kulkeva pendolino vaan hitaasti maisemia halkova höyryjuna jonka veturi sylkee piipustaan tummaa savua korkealle taivaalle. Junassa tarjoillaan kahvia jonka saan lipun ostettuani. Seuraavalla asemalla jään pois junasta. Juna jatkaa matkaansa.
Olen taas lastenhuoneessa.
Kirjahylly on pullollaan kirjoja, joista jokainen kutsuu lukijaa kulkemaan kohti satumaata ja sen ihmeitä. Tuossa on satukirja jonka sain lapsena. Otan kirjan käteeni ja pyyhkäisen pölyt pois kannesta. Kirja avautuu ja tarina alkaa..
"Olipa kerran kaukaisessa metsässä vanha hirsinen tupa, jossa asui ukko ja akka. Heillä oli..." Satu keskeytyy hiljaiseen ääneen:
" isi,leikitäänkö...?"