Greg Anderson sanoi, että toivo kannustaa elämää jatkumaan, kasvamaan, laajentumaan ja menemään eteenpäin. Toivo on tunne siitä, ettei kokemasi tunne ole pysyvää.
Pahimpien paniikkieni aikana ja niiden jälkimainingeissa, minulla on todella toivoton olo. Kokemani tunnetila tuntuu pysyvältä, eikä suinkaan ohimenevältä. Missään ei tunnu olevan mitään järkeä eikä tarkoitusta. Kokemus on opettanut, että vaikka paniikit välillä katoavatkin, ne tulevat aina takaisin. Turhauttavaa. Suurin asia, mitä paniikkihäiriöni kautta menetin, oli toivo. Luottamus ja toivo paremmasta olotilasta ja arjesta.
Toivon menettänyt saa toivonsa takaisin, kun hän löytää olemassaololleen, kokemalleen ja vastoinkäymisilleen tarkoituksen.
Me emme kärsi ja koe paniikkia turhaan, vaan kaikessa piilee jokin tarkoitus, joka meidän on vain löydettävä. Kun löydämme tämän tarkoituksen, voimme pikkuhiljaa muuttaa elämäämme sen tarkoituksen mukaisesti. Jos nyt ajattelet, ettei sinulle ole mitään tarkoitusta auennut, vaikka olet yrittänyt kaikkesi, ole rauhassa, saatat vain tarvita lisää aikaa ja kypsymistä, ennen kuin olet valmis löytämään ja näkemään tarkoituksen kaiken takana. Meidän on oltava armollisia itsellemme ja hyväksyttävä, että kaikki vie oman aikansa. Aika itsessään ei paranna meitä, vaan asiat, joita ajallamme teemme, muuttavat olotilaamme ja elämäämme. Jos et ole valmis antamaan aikaa muutokselle, et myöskään saa muutoksen tuomia erilaisia lopputuloksia. Minulla kesti pari vuotta ennen kuin edes kypsyin ajatukselle muutoksesta.
Ne, joiden olotila on parantunut, puhuvat siitä usein niin, että lukijalle tulee illuusio, että muutos olisi ollut todella helppoa ja tulokset näkyneet päivissä. Totuus on useimmiten erilainen. Minulta paremman olon löytäminen on vienyt nyt noin neljä vuotta sisältäen puolitoista vuotta terapiaa ja sielunhoitoa, lukuisia eri lääkärikäyntejä ja tutkimuksia, työpaikan ja asunnon vaihtaminen, ystävyyssuhteiden uudelleenarviointi, miljoonia itkuraivareita ja turhautumiskohtauksia, elämänhalun menettäminen, sosiaalisen elämän kuoleminen, lääkityksen aloittaminen, hypnoosi ja miljoona muuta tunnetta ja oloa. Silti päälle päin näytän aika terveeltä ja ihmiset yllättyvät usein kun kerron paniikkihäiriöstäni.
Itse olen löytämässä paniikin takaa todellisen minäni ja asiat, jotka tekevät minusta onnellisen. Olin pitänyt niin paljon asioita itsestäänselvyytenä ja ajatellut elämästä ja ystävistäni pinnallisesti, että paniikkihäiriö, vaikka se onkin kamala vaiva ja riesa, on tehnyt minusta vahvemman ja auttanut minut löytämään elämän, jota haluan elää ja ihmiset joiden kanssa haluan elämäni jakaa. Paniikki on minun punainen valoni, joka aina pysäyttää minut kun lähden väärään suuntaan enkä ole uskollinen itselleni ja tunteilleni. Mitä sinun paniikkisi tai ahdistuksesi yrittää kertoa sinulle?
Totuus on, että elämä on uskomattoman vaikeaa. Aina, kun kaikki menee hyvin, tapahtuu jotain, joka saa meidät taas paniikkiin, ärsyyntyneeksi, vihaiseksi ja turhautuneeksi. Toivo on sitä, että tiedämme, että tunne, jota tunnemme juuri tällä hetkellä on ohimenevää niin hyvässä kuin pahassakin. Toivo paremmasta ja luottamus parempaan tulevaisuuteen auttaa meitä eteenpäin.
Ensi viikolla teemana on pelko.
Toivo ja pelko ovat erottamattomat, eikä ole pelkoa ilman toivoa, yhtä vähän kuin toivoa ilman pelkoa.
-Francois de La Rochefoucauld