Minua taannoin kritisoitiin yltiöpäiseksi yllyttäjäksi ja suorittajaksi paniikkitoimintani vuoksi. Ihmeteltiin ovatko asiat muka niin yksinkertaisia? Oli loukkaavaa, että ihminen, joka on kokenut samanlaista tuskaa, ahdistusta ja paniikkia kuin minä, ei kunnioittanut tapaani käsitellä asioita ja parantaa omaa oloani. Sensuroin mielelläni ensireaktioni ja näin syntyi tarve kertoa tarkemmin, mitä ajattelen.
Niin monta kuin on kärsivää, on myös tapoja käsitellä kärsimystä. Kuka voi päättää, mikä on oikea ja mikä väärä tapa käsitellä asioita? Ihmiset ovat erilaisia, yksilöitä. Siinä missä toiset löytävät lohtua jostain, löytävät toiset sen taas jostain aivan muualta. Jokainen tallaa tyylillään. Siksi onkin tärkeää, että annamme ihmisille erilaisia kanavia toteuttaa ja purkaa itseään sekä löytää lohtua. Paniikkisivustoni on vain yksi tällaisista kanavista, eikä se voi millään mielyttää kaikkien tarvetta. Toiset saavat saman rentoutuneen tilan urheilemalla, juomalla tai esimerkiksi keskustelemalla kuin minä saan kirjoittamalla. Jos yksikin ihminen löytää lohtua tai vertaistukea täältä, on kirjoittaminen sen arvoista. Kirjoitan myös itselleni, en vain muille. Jos et saa mitään tästä irti, ehkä tämä ei ole sinun kanavasi löytää tukea.
Tarkoitukseni ei ole yllyttää ihmisiä tekemään jotain, mikä ei heistä tunnu mukavalta tai itselleen sopivalta. On tarkoitus vain antaa mahdollisuus. On jokaisen ihmisen oma asia tarttuuko siihen vai ei. Suorittaminen tarkoittaa minulle tapaa tehdä asioita ilman intohimoa ja todellista tarkoitusta. Se on jonkin asian tekemistä suorittamisen tai pakon vuoksi. Minulle suorittamisesta tuli pakollinen tila hetkeksi, koska vaihtoehtona olisi luultavimmin ollut täysi lamaantuminen. Uskon siihen, että tunne seuraa tekoa ja siksi uskon, että joskus kun ei ole fiilistä tehdä mitään on tehtävä jotain, mistä saa fiiliksen ja sitä kautta pääsee taas takaisin raiteille. Teko vie yleensä pidemmälle kuin ajatus. Rankimpina aikoina tällainen ajattelutapa sysäsi minut liikkeelle eikä suinkaan poissulkenut lepäämisen ja vain olemisen tärkeyttä ja tarvetta. Melkein vuoden en tehnyt mitään muuta kuin käynyt päivät töissä ja loppupäivät olin suurimman osan ajasta yksin kotona. Olisin toivonut, että jollakin olisi ollut energiaa, halua ja kyky yllyttää ja rohkaista minut liikkeelle. George Bernard Shaw kirjoitti, että elämä joka kuluu virheitä tehdessä on sekä kunniallisempi että hyödyllisempi kuin elämä, joka kuluu mitään tekemättä. Ei siis kannata pelätä virheitä. Kokeilemalla löytää itselleen sopivimman tavan pärjätä elämässä.
Mitä asioiden yksinkertaistamiseen tulee, en todellakaan ajattele että paniikista selviäminen on yksinkertaista. Prosessi on kestänyt minulta jo viitisen vuotta ja tulen sen kanssa painimaan jollakin tasolla varmaan koko lopun elämääni. Haluan vain ja ainoastaan rohkaista ja tarjota kanavan sitä tarvitseville toivosta, jonka olen itse löytänyt. Vielä puolisen vuotta sitten en voinut edes istua puolta tuntia rauhassa paikallani, nukuin todella huonosti, eikä satakaan sivua kirjoitusta voi kuvata sitä kauhua ja ahdistusta, jonka olen käynyt läpi. Ja sitten aivan kuten minulle sanottiin, kärsivällisyyden, ajan ja käsittelemisen kautta sain elämäni takaisin. En olisi ikinä uskonut, että olen tässä nyt ja voin käydä illallisilla, ulkona juhlimassa, reissussa nauttimassa uusista paikoista ja ihmisistä sekä olla lähellä ystäviäni ja rakkaitani rauhallisin mielin. En oikeasti olisi ikinä uskonut selviäväni hengissä viime vuodesta.
Mikko Niva kirjoitti tekstissään kaipauksesta olla taas “normaali” ihminen ja huomaan kuinka paniikki todella on vain osa meitä, eikä kaikki mitä olemme. Ihmiset, jotka väittävät etteivät pohdi samankaltaisia elämänasioita tai joilla ei ole ongelmia, eivät ole rehellisiä itselleen eikä muille. Myös perusonnellisella ja tyytyväisellä ihmisellä on haasteita ja vaikeuksia elämässään. Jokainen kantaa omaa taakkaansa, vaikka se ei aina siltä tunnukkaan. Tämän vuoksi meillä on kyky myös ymmärtää toisiamme. Kuka päättää mikä on normaalia ja mikä ei? Me jokainen kannamme päivittäin sisällämme ihmeitä, joita etsimme muualta.
Ensi kerralla kevennetään tunnelmaa, kertomalla paniikkitilanteista. Tunnistatkohan itsesi?
Kaikki asiat ovat vähemmän pelottavia kuin miltä näyttävät.
-William Wordsworth