Yksi suurimpia asioita, joka vei minua eteenpäin elämässä ilman paniikkikohtauksia, oli kyky antaa anteeksi itselleen ja muille. Anteeksianto ei tarkoita minulle unohtamista, vaan sydämmessään katkeruudesta, vihasta ja surusta tietoisesti luopumista ja asioiden kanssa sinuiksi tulemista. Anteeksianto on ollut todella hidas prosessi minulle, mutta myös edellytys hyvinvoinnilleni. Vihan pitäminen vie paljon energiaa ja tukahdutettu viha purkautuu tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin. Olen myös oppinut pyytämään anteeksi ja huomaan kuinka elämä jatkuu vaikeuksista ja välirikoista huolimatta anteeksiannon avulla.
Osa paniikistani johtui siitä, etten ollut osannut käsitellä minua loukanneita asioita, vaan roikuin niissä kiinni. Poikaystäväni petti minua ja silti jäin suhteeseen, ystäväni eivät ymmärtäneet minua, masentuneet eivät uskoneet, kun sanoin omien voimavarojeni olevan lopussa, työpaikallani ei arvostettu panostani ja läheisilläni oli paljon vakavempia asioita käsiteltävinään. Olin vihainen enkä tiennyt mitä olisin vihani ja turhautumiseni kanssa tehnyt. Eräänä päivänä uskaltauduin hypnootikolle. Jännitin ennen hypnoosia, koska en oikein uskonut siihen. Hypnoosissa kävimme rentoutuksen avulla tunnetasolla läpi tunteet ja asiat, jotka olivat jääneet vaivaamaan minua. Vaikka olinkin nämä asiat tietoisesti terapiassa käsitellyt, vasta kun sain tunnetasolla niihin reagoiduttua, pystyin aidosti antamaan anteeksi itselleni ja muille. Tajusin, että anteeksianto on paljon muutakin kuin sanoja, se on paljon kokonaisvaltaisempi tunneprosessi, joka auttaa meitä tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa ja kasvattaa meitä ihmisinä. Anteeksiantamalla ja anteeksipyytämällä pääsin vihdoin taas lähemmäksi ihmisiä.
Anteeksiantaminen ja pyytäminen on liian usein liian vaikeaa monille. Anteeksi pyytäminen tarkoittaa nöyrtymistä ja oman heikkouden tai vääryyden hyväksymistä, mikä voi olla monille vaikeaa. Haastavinta minulle on ollut oppia antamaan anteeksi, ilman että minulta pyydetään anteeksi. Anteeksiantaminen tarkoittaa joillekkin heikkoutta. Mielestäni kuitenkin vain vahvat ihmiset uskaltavat ja pystyvät pyytämään ja antamaan aidosti anteeksi. Anteeksianto ja pyytäminen on aina asia, jota meidän tulisi vaatia ensin itseltämme eikä odottaa niin kovasti muilta. Se, joka ei ole koskaan tehnyt toiselle vääryyttä, heittäköön ensimmäisen kiven.
Anteeksianto oli minulle ensimmäinen askel muutokseen. Olen lähiaikoina huomannut, että oli minulla paniikkia tai ei, niin elämässä tulee aina olemaan vastoinkäymisiä. Emme pysty aina tekemään sitä, mikä on oikein tehdä ja ihmissuhteet voivat olla todella monimutkaisia välillä. Me olemme kuitenkin kaikki samassa veneessä ja kamppailemme samankaltaisten vaikeuksien kanssa. Ilman tai paniikin kanssa. Harva keksii nykymaailmassa ongelmaa, josta sadat eivät olisi jo kärsineet aikaisemmin. Tästä kokemuksesta pitää oppia hyötymään ja tuntea ja tietää, että emme ole yksin.
Paniikissa on usein todella vaikea ajatella tällaisia asioita. Ajatukset sinkoavat mieletöntä vauhtia joka suuntaan eikä mistään tunnu saavan kiinni. Missään ei ole mitään järkeä. Kannattaa siis ottaa askel taaksepäin ja rauhoittua ja rauhassa miettiä, mistä kaikki johtuu ja mikä on tarkoitus kaiken takana. Onnellisuus ei ole palkinto, se on seuraus. Onnettomana oleminen ei ole rangaistus, se on lopputulos.
olumneissani pyrin kirjoittamaan asioista sellaisessa järjestyksessä, että jos seuraat kolumneja viikottain ja mietit viikottain niissä piilevää tarkoitusta, voit löytää tien alkuun ilman paniikkeja. Ensin tarvitaan toivo paremmasta, jotta meillä on syy aloittaa elämämme muuttaminen. Toivo kuitenkin synnyttää pelkoa ja siksi tarvitsemme rohkeutta voittaa heikkoutemme. Heikkouksien myöntäminen taas edellyttää nöyryyttä ja kykyä antaa anteeksi itselleen ja muille. Ensi viikolla kaikki edelliset yhdistyvät teemaan muutos, joka voi olla elämäsi mahdollisuus.
Kun tulet umpikujaan, muutu – muuttuneena pääset läpi.
- I Ching
Eräs mielestäni hyvä artikkeli anteeksiannosta löytyy http://hyvaterveys.fi/articles/?c=Mieli&a=544 )