Sellaisena kun käsitämme asiat, ovat ne meille olemassa.
Yksi isoimmista haasteista auttaa ihmisiä, sekä itseäni, on saada heidät käsittämään asioita eri näkökulmasta, jotta asiat olisivat heille olemassa eri tavalla.
Määrittelemme itsemme ja maailmamme jokainen eri tavalla ja silti joutuessamme elämän käännekohtaan tai kriisiin, löydämme itsemme hyvin samankaltaisten haasteiden, pelkojen, kysymysten ja ajatusten edestä. Emme ole yksin, vaikka elämäntilanteemme onkin ainut laatuaan. Voimme samaistua ja oppia toisiltamme ja näin myös tukea toisiamme.
Paniikin kanssa eläminen on ollut jatkuvia takapakkeja vuosikaudet ja joskus tuntuu, että on turha edes yrittää enää parantua. Sillä minuutilla, kun luulen, että olen selvinnyt, selättänyt paniikin lopullisesti, kaikki alkaakin alusta. Tämä on minun helvettini, jonka kanssa olen onneksi oppinut elämään.
Monet ovat samankaltaisen helvetin ja kysymysten edessä oman elämänsä haasteiden kanssa. Eräs ystäväni kamppailee työttömyyden kanssa, toinen taistelee avioliittonsa puolesta ja eräs etsii aktiivisesti elämälleen uutta tarkoitusta. Jokaisella heistä on yhteistä ääretön turhautumisen ja epävarmuuden tunne sekä pelko siitä, että ei selviä. Edessä on valintoja, jotka määrittelevät tulevan suunnan. Kohdatessamme vastoinkäymisiä löydämme kuitenkin vahvuutemme ja saamme korvaamatonta elämänkokemusta. Parantua paniikista tai omasta helvetistään on kuin parantumista elämästä. Emme voi parantua elämästä, voimme vain oppia elämään sitä meille paremmalla tavalla. Oppia tekemään tarvittavia muutoksia tarpeeksi ajoissa. Muuttumalla itse ja muuttamalla olosuhteitamme, löydämme meille sopivimman tavan elää onnellisina. Meidän tulisi ensi sijaisesti olla uskollisia oman tiemme löytämiselle.
Minulta on usein kysytty epätoivoisena, miten selvitä pahasta olosta. En aina osaa vastata muuta kuin, että joskus on vain pakko kestää. On oltava kärsivällinen ja uskottava, että kulman takana saattaa odottaa jotain uskomattoman ihanaa ja että kärsmyksillämme on poikkeuksetta jokin tarkoitus, mikä meidän on vain löydettävä. Kun menin ensimmäisen kerran terapiaan pääsin hädin tuskin istumaan, kun purskahdin jo itkuun. Koko tunnin aikana sain ehkä pari lausetta irti itsestäni. Koko lopun ajasta itkin. Istuimme hiljaa ja itkin. Ei ollut kiire mihinkään. Kun elämä sattuu niin paljon, ettemme enää pysty hengittämään, tajuamme, että juuri näin selviämme. Juuri tässä hetkessä huomaamme, että emme kuole pahaan oloomme. Se ei tapa meitä. Meidän on annettava sen satuttaa ja itkettää meitä sen aikaa, kun sitä tarvitsemme. Vastaukset kysymyksiimme tulevat aikanaan kysymättäkin. Elämämme ja olosuhteemme muuttuvat, vaikka emme tekisi mitään, koska ympäristömme muuttuu väistämättä aikanaan.
Meillä kenelläkään ei ole valmiita vastauksia tai avaimia onnellisuuteen. Löydämme onnemme vain elämällä, tekemällä ja kokemalla. Meidän kaikkien on vain yritettävä parhaamme ilman mitään takeita lopputuloksesta. Silloin, kun meistä tuntuu etteivät voimamme riitä, riittää, että meillä on uskallusta ja tahtoa.
Todellinen turvallisuudentunne löytyy, paradoksaalista kyllä, vain kasvusta, uudistumisesta ja muutoksesta.
-Anne Morrow Lindberg
Yksi isoimmista haasteista auttaa ihmisiä, sekä itseäni, on saada heidät käsittämään asioita eri näkökulmasta, jotta asiat olisivat heille olemassa eri tavalla.
Määrittelemme itsemme ja maailmamme jokainen eri tavalla ja silti joutuessamme elämän käännekohtaan tai kriisiin, löydämme itsemme hyvin samankaltaisten haasteiden, pelkojen, kysymysten ja ajatusten edestä. Emme ole yksin, vaikka elämäntilanteemme onkin ainut laatuaan. Voimme samaistua ja oppia toisiltamme ja näin myös tukea toisiamme.
Paniikin kanssa eläminen on ollut jatkuvia takapakkeja vuosikaudet ja joskus tuntuu, että on turha edes yrittää enää parantua. Sillä minuutilla, kun luulen, että olen selvinnyt, selättänyt paniikin lopullisesti, kaikki alkaakin alusta. Tämä on minun helvettini, jonka kanssa olen onneksi oppinut elämään.
Monet ovat samankaltaisen helvetin ja kysymysten edessä oman elämänsä haasteiden kanssa. Eräs ystäväni kamppailee työttömyyden kanssa, toinen taistelee avioliittonsa puolesta ja eräs etsii aktiivisesti elämälleen uutta tarkoitusta. Jokaisella heistä on yhteistä ääretön turhautumisen ja epävarmuuden tunne sekä pelko siitä, että ei selviä. Edessä on valintoja, jotka määrittelevät tulevan suunnan. Kohdatessamme vastoinkäymisiä löydämme kuitenkin vahvuutemme ja saamme korvaamatonta elämänkokemusta. Parantua paniikista tai omasta helvetistään on kuin parantumista elämästä. Emme voi parantua elämästä, voimme vain oppia elämään sitä meille paremmalla tavalla. Oppia tekemään tarvittavia muutoksia tarpeeksi ajoissa. Muuttumalla itse ja muuttamalla olosuhteitamme, löydämme meille sopivimman tavan elää onnellisina. Meidän tulisi ensi sijaisesti olla uskollisia oman tiemme löytämiselle.
Minulta on usein kysytty epätoivoisena, miten selvitä pahasta olosta. En aina osaa vastata muuta kuin, että joskus on vain pakko kestää. On oltava kärsivällinen ja uskottava, että kulman takana saattaa odottaa jotain uskomattoman ihanaa ja että kärsmyksillämme on poikkeuksetta jokin tarkoitus, mikä meidän on vain löydettävä. Kun menin ensimmäisen kerran terapiaan pääsin hädin tuskin istumaan, kun purskahdin jo itkuun. Koko tunnin aikana sain ehkä pari lausetta irti itsestäni. Koko lopun ajasta itkin. Istuimme hiljaa ja itkin. Ei ollut kiire mihinkään. Kun elämä sattuu niin paljon, ettemme enää pysty hengittämään, tajuamme, että juuri näin selviämme. Juuri tässä hetkessä huomaamme, että emme kuole pahaan oloomme. Se ei tapa meitä. Meidän on annettava sen satuttaa ja itkettää meitä sen aikaa, kun sitä tarvitsemme. Vastaukset kysymyksiimme tulevat aikanaan kysymättäkin. Elämämme ja olosuhteemme muuttuvat, vaikka emme tekisi mitään, koska ympäristömme muuttuu väistämättä aikanaan.
Meillä kenelläkään ei ole valmiita vastauksia tai avaimia onnellisuuteen. Löydämme onnemme vain elämällä, tekemällä ja kokemalla. Meidän kaikkien on vain yritettävä parhaamme ilman mitään takeita lopputuloksesta. Silloin, kun meistä tuntuu etteivät voimamme riitä, riittää, että meillä on uskallusta ja tahtoa.
Todellinen turvallisuudentunne löytyy, paradoksaalista kyllä, vain kasvusta, uudistumisesta ja muutoksesta.
-Anne Morrow Lindberg