Olen usein ihmetellyt, miksi rehellisyys on joskus niin vaikeaa. Itselleni on ollut erityisen vaikeaa olla rehellinen omista syvimmistä haluistani, tarpeistani ja epävarmuuksistani. Kun näytämme maailmalle, mitä oikeasti haluamme, pistämme tunteemme aivan eri tavalla peliin. Pettymyksen, hylkäämisen, menettämisen ja uuden pelko saa meidät usein perääntymään. Pelkomme estää meitä joskus edes yrittämästä. Elämme mielummin niin kuin olemme tottuneet, kuin otamme riskin, että voisimme pettyä kykenemättömyydestä toteuttaa uutta. Näin olemme usein oman onnellisuutemme suurin este.
Pelkään heittäytyä uuteen suhteeseen, koska minua petettiin. En osaa selittää tai kuvailla sitä tunnetta, kun uskalsin kohdata totuuden ihmisestä, joka oli vuosikaudet sanonut rakastavansa minua ja haluavansa jakaa elämänsä kanssani. Romahdin. Vaikka suhteesta on jo aikaa ja olen antanut anteeksi, sattuu minuun vieläkin, että hän vei vuosia elämästäni ja omastaan, koska ei uskaltanut olla minulle tai itselleen todellisista haluistaan rehellinen. Meidän tulisi olla rehellisiä, ei toisen vuoksi, vaan itsemme takia. Huijaamme itseämme ja todellisuuttamme aina jostakin tarpeesta. Minulle tämä tarve oli tunne, että olin suhteessa. Hänen tarvettaan en tiedä vieläkään. Meidän on kuitenkin toimittava rehellisesti ja uskollisena omille tarpeillemme ja haluillemme, jos haluamme löytää onnen. Vaikka se tuottaisikin toiselle pettymyksen.
Rehellisyys on kykyä ilmaista omat tarpeensa ja halunsa. Meillä on oikeus ja velvollisuus tehdä niin. Luontainen miellyttämisen halu saa meidät joskus tekemään mitä oudoimpia asioita. Emme joskus pysty olemaan rehellisiä siitä mitä haluamme, koska haluamme välttää konflikteja ja tulla toimeen muiden kanssa. Haluamme, että meistä pidetään. Haluamme, että meitä rakastetaan. Jos emme kuitenkaan uskalla olla rehellisiä siitä, mitä ajattelemme tai olemme, annamme itsestämme vääränlaisen kuvan. Emme silloin anna toiselle mahdollisuutta pitää tai rakastaa meitä juuri sellaisena kuin oikeasti olemme.
Olen myös huomannut, että monilla paniikista kärsivillä on vaikeuksia katsoa itseään ja elämäänsä rehellisesti. He pelkäävät kohdata asiat, jotka laukaisevat paniikin. He peittävät usein todelliset ongelmansa ja epävarmuutensa keskittymällä yksipuolisesti vain oireisiin. Monet myös hukuttavat itsensä kiireeseen tai alkoholiin. Vaatii suurta vahvuutta ja rohkeutta uskaltaa olla rehellinen itselleen ja kohdata kipeät ja vaikeat asiat. Rehellisyys on kuitenkin yksi edellytys paniikista parantumiseen.
Olen todella onnellinen, että vuosien harjoittelun jälkeen olen oppinut olemaan rehellinen menneisyydestäni ja siitä mitä haluan elämältäni tänään. Olen oppinut, että ihmisellä on oikeus vaatia itseltään ja ihmissuhteiltaan tarvittavia elementtejä tullakseen onnelliseksi. Tätä prosessia kutsutaan myös itestunnon eheyttämiseksi. Emme ole elämän heiteltävänä, meidän ei tarvitse tyytyä siihen, mitä se heittää tiellemme vaan voimme rohkeasti puuttua oman elämämme kulkuun. Voimme jättää huonon parisuhteen, vaihtaa työpaikkaa tai asuntoa ja voimme löytää uusia ystäviä. Mahdollisuuksia muutokseen on äärettömästi. Vaikka käytännössä toteuttaminen on vaikeaa, hidasta ja monimutkaista, onko meillä juurikaan muuta vaihtoehtoa kuin yrittää, jos emme ole onnellisia?
Hitaasti minulle jopa kipeimmät asiat ovat rehellisyyden avulla tulleet osaksi menneisyyttä ja voin avoimesti puhua niistä tuntematta tuskaa. Juuri ne asiat, joita emme rehellisesti uskalla kohdata tai joista emme uskalla puhua, ovat niitä asioita, joihin meidän tulisi tarttua.
Todellinen rauha löytyy vain kyvystä olla rehellinen.