Uusi vuosi on aina mahdollisuus uuteen alkuun. Vaikka aloitankin jokaisen päivän puhtaalta pöydältä, rakastan tehdä vuositavoitteita. Jokaisen vuoden alussa orientoidun miettimään, mitä seuraavalta vuodelta toivon ja haluan. Teen konkreettisen listan asioista, joita haluan kokea, nähdä ja saavuttaa sekä missä näen itseni vuoden lopussa. Nämä listat ovat aina varmistaneet, että saan asioita ja unelmiani toteutettua. Tässä joitakin mietteitä tälle vuodelle.
Otin uuden vuoden vastaan Skotlannissa siskoni perheen luona. Sisareni asuu Australiassa, minkä vuoksi näen häntä todella harvoin. Viimeisen, en muista edes kuinka monen, vuoden aikana olemme nähneet kerran tai pari vuodessa. Olemme todella läheisiä, mutta lyhyen loman aikana on silti vaikea sopeutua taas olemaan toisen kanssa. Tuntuu, että erossa oleminen on niin surullista, että on vaikea olla vain hetki yhdessä. Lähtemisen haikeus ja rakkaistaan kaukana oleminen on ehkä yksi surullisimmista asioista, mitä elämässäni joudun jatkuvasti kokemaan. Ihmisten lähteminen ja katoaminen ympäriltäni onkin aihettanut suurimmat epävarmuuteni ja pelkään kiintyä toisiin. Koska en ole enää lähtemisestä kenellekkään, en sisaruksille enkä entisille poikaystävillekkään, katkera, on aika oppia rakastamaan ja olemaan läsnä niille, jotka ovat tässä hetkessä elämässäni. Eräs kirjailija sanoi, että emme pysty täysin kokemaan kykyämme rakastaa, jos rajoitamme rakkautemme vain tuntemiimme ihmisiin, perheeseen ja heihin, jotka ajattelevat samalla tavalla. Tänä vuonna aion harjoittaa kykyäni rakastaa, silloinkin kun se on vaikeaa.
Rakastan matkustamista, koska se antaa elämääni erilaista perspektiiviä. Myös irtautumalla omasta ympäristöstäni ja rutiineista osaan aina rauhoittua ja rentoutua paremmin. Minulla on yleensä aikaa lukea ja pohtia. Sekä kirjoittaa. Luovuus herää kyvyssä olla rauhassa ja hiljaa. Tänä vuonna aion matkustaa paljon. Aion matkustaa katsomaan vanhoja ystäviäni ja haastaa itseni pidemmälle reissulle jonnekkin. Ehkä kahdeksi kuukaudeksi. En tiedä vielä minne. Aion myös käydä esikoulutuskurssin ja näin avata oven mahdolliselle työharjoittelulle ulkomailla. Rakennan vahvaa pohjaa tulevaisuudelle.
Minulla on kaksi henkireikää; toinen on tämä paniikkisivusto ja toinen pieni hyväntekeväisyysyhdistys Azul Ry. Tänä vuonna aion jatkaa molempien toimintaa. Se on hyvinvointini kannalta tärkeää, koska teen jotain mitä rakastan. Minulla kesti vuosia löytää tapa luoda tunteistani ja unelmistani jotain konkreettista. Sekä hyvät, pahat että vaikeat kokemukset ovat kaikki tuoneet minut tähän hetkeen ja siksi ihmiseksi, joka olen. Jokaisen pahalla ololla on tarkoitus, vaikka emme sitä itse aina näe. Näemme ja löydämme sen, kun tulemme sinuiksi ajatustemme ja itsemme kanssa. Paha olo ei viivy hetkeäkään tarvittavaa pidempään.
Teen yleensä myös tavoitteita töissäni. Toissavuonna eräs tavoitteistani oli saada tietty määrä palkkaa kesäkuuhun mennessä tai ottaisin lopputilin. Otin lopputilin tyhjän päälle. Selvisin hyvin. Joitakin riskejä kannattaa ottaa, sillä niiden avulla voimme saavuttaa unelmamme ja löytää sen mitä etsimme.Tällä hetkellä tuntuu ettei minulla ole tarvetta tehdä uhkavaatimuksia itselleni. Olen onnellinen siinä missä olen.
Tottakai teen tavoitteita myös syömisen ja urheilun saralla. Epäonnistun täydellisesti joka vuosi tavoitteessani. Tänä vuonna lupaan vain yrittää ja se saa luvan riittää.
Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, mitä oikeasti elämältämme haluamme. Kuljemmeko vain eteenpäin vai olemmeko määrätietoisesti menossa sinne minne haluamme. Suunitelmat muuttuvat luonnollisesti aina matkan varrella ja se tekee matkastakin mielenkiintoisen. Joskus meidät myös pysäytetään. Minut pysäytti aikoinaan paniikki. Pääasia listojen tekemisessä minulle on konkreettisesti huomata, että voin saavuttaa, mitä haluan, vaikka se onkin vaikeaa. Näin ajatuksista tulee tekoja ja teoista kokemuksia ja kokemuksista täyttyneitä unelmia.
On meidän jokaisen itsemme päätettävissä, mitä haluamme elämällämme tehdä. Inspiroitukaamme elämän monimuotoisuudesta ja mahdollisuudesta tehdä itsemme onnellisiksi.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Elämä on sarja opetuksia, jotka on elettävä, jotta ne voisi ymmärtää.
-Ralph Waldo Emerson
Otin uuden vuoden vastaan Skotlannissa siskoni perheen luona. Sisareni asuu Australiassa, minkä vuoksi näen häntä todella harvoin. Viimeisen, en muista edes kuinka monen, vuoden aikana olemme nähneet kerran tai pari vuodessa. Olemme todella läheisiä, mutta lyhyen loman aikana on silti vaikea sopeutua taas olemaan toisen kanssa. Tuntuu, että erossa oleminen on niin surullista, että on vaikea olla vain hetki yhdessä. Lähtemisen haikeus ja rakkaistaan kaukana oleminen on ehkä yksi surullisimmista asioista, mitä elämässäni joudun jatkuvasti kokemaan. Ihmisten lähteminen ja katoaminen ympäriltäni onkin aihettanut suurimmat epävarmuuteni ja pelkään kiintyä toisiin. Koska en ole enää lähtemisestä kenellekkään, en sisaruksille enkä entisille poikaystävillekkään, katkera, on aika oppia rakastamaan ja olemaan läsnä niille, jotka ovat tässä hetkessä elämässäni. Eräs kirjailija sanoi, että emme pysty täysin kokemaan kykyämme rakastaa, jos rajoitamme rakkautemme vain tuntemiimme ihmisiin, perheeseen ja heihin, jotka ajattelevat samalla tavalla. Tänä vuonna aion harjoittaa kykyäni rakastaa, silloinkin kun se on vaikeaa.
Rakastan matkustamista, koska se antaa elämääni erilaista perspektiiviä. Myös irtautumalla omasta ympäristöstäni ja rutiineista osaan aina rauhoittua ja rentoutua paremmin. Minulla on yleensä aikaa lukea ja pohtia. Sekä kirjoittaa. Luovuus herää kyvyssä olla rauhassa ja hiljaa. Tänä vuonna aion matkustaa paljon. Aion matkustaa katsomaan vanhoja ystäviäni ja haastaa itseni pidemmälle reissulle jonnekkin. Ehkä kahdeksi kuukaudeksi. En tiedä vielä minne. Aion myös käydä esikoulutuskurssin ja näin avata oven mahdolliselle työharjoittelulle ulkomailla. Rakennan vahvaa pohjaa tulevaisuudelle.
Minulla on kaksi henkireikää; toinen on tämä paniikkisivusto ja toinen pieni hyväntekeväisyysyhdistys Azul Ry. Tänä vuonna aion jatkaa molempien toimintaa. Se on hyvinvointini kannalta tärkeää, koska teen jotain mitä rakastan. Minulla kesti vuosia löytää tapa luoda tunteistani ja unelmistani jotain konkreettista. Sekä hyvät, pahat että vaikeat kokemukset ovat kaikki tuoneet minut tähän hetkeen ja siksi ihmiseksi, joka olen. Jokaisen pahalla ololla on tarkoitus, vaikka emme sitä itse aina näe. Näemme ja löydämme sen, kun tulemme sinuiksi ajatustemme ja itsemme kanssa. Paha olo ei viivy hetkeäkään tarvittavaa pidempään.
Teen yleensä myös tavoitteita töissäni. Toissavuonna eräs tavoitteistani oli saada tietty määrä palkkaa kesäkuuhun mennessä tai ottaisin lopputilin. Otin lopputilin tyhjän päälle. Selvisin hyvin. Joitakin riskejä kannattaa ottaa, sillä niiden avulla voimme saavuttaa unelmamme ja löytää sen mitä etsimme.Tällä hetkellä tuntuu ettei minulla ole tarvetta tehdä uhkavaatimuksia itselleni. Olen onnellinen siinä missä olen.
Tottakai teen tavoitteita myös syömisen ja urheilun saralla. Epäonnistun täydellisesti joka vuosi tavoitteessani. Tänä vuonna lupaan vain yrittää ja se saa luvan riittää.
Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, mitä oikeasti elämältämme haluamme. Kuljemmeko vain eteenpäin vai olemmeko määrätietoisesti menossa sinne minne haluamme. Suunitelmat muuttuvat luonnollisesti aina matkan varrella ja se tekee matkastakin mielenkiintoisen. Joskus meidät myös pysäytetään. Minut pysäytti aikoinaan paniikki. Pääasia listojen tekemisessä minulle on konkreettisesti huomata, että voin saavuttaa, mitä haluan, vaikka se onkin vaikeaa. Näin ajatuksista tulee tekoja ja teoista kokemuksia ja kokemuksista täyttyneitä unelmia.
On meidän jokaisen itsemme päätettävissä, mitä haluamme elämällämme tehdä. Inspiroitukaamme elämän monimuotoisuudesta ja mahdollisuudesta tehdä itsemme onnellisiksi.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Elämä on sarja opetuksia, jotka on elettävä, jotta ne voisi ymmärtää.
-Ralph Waldo Emerson