Elämä on yhtämittaista taistelua ja filosofia on ainoa laastari, jonka voimme asettaa kaikille haavoillemme. -Voltaire
Tunnen epävarmuutta jakaa minulle tärkeitä ja vaikeita asioita muiden kanssa, koska se tekee minusta haavoittuvaisen. Joskus vihaan kuinka analysoin ja mietin kaikki asiat läpi tarkoin ja vatvon elämän tarkoituksesta ja itsensä löytämisestä loputtomiin. Turhaudun, koska kaikesta huolimatta elämäni on enemmän tai vähemmän jatkuvaa henkistä kaaosta. Kyseenalaistan sanomani tärkeyden ja mietin onko pohtiminen ja kirjoittaminen vain laastari haavoillani. Tekeekö elämän ja maailman jatkuva pohtiminen minusta onnellisemman tai tasapainoisemman?
Kirjoittaminen on minun laastarini elämän sietämättömyydelle. Toisille se on alkoholi, ihmissuhde, urheilu tai jokin muu asia, joka saa elämän tuntumaan ja pysymäään tasapainossa. Me nollaamme taakkamme eri tavoilla. Mitä pysyvämmälle alustalle perustamme tapamme käsitellä asioita, sitä vankemman oljenkorren saamme elämän vastoinkäymisien varalle. Tasapaino syntyy kyvystä löytää itselleen sopivin tapa.
Minulle tasapaino tarkoittaa kykyä nähdä tarkoitus kaikessa mitä meille tapahtuu ja suhtautua vastoinkäymisiin sen mukaisesti. Tasapaino on itsensä tuntemista kaaoksen keskellä. Mitä enemmän olemme sinut itsemme kanssa ja tiedämme mitä elämästä ja maailmasta ajattelemme ja mitä siltä haluamme ja odotamme, sen vankemmin pystymme pitämään puoliamme vaikeissa tilanteissa. Jos emme tiedä, tulisi meidän ottaa itsestämme selvää.
Minulla on jo vuosikaudet ollut muistilappu lompakossani tekstillä, jonka kopion Pakistanissa eräällä seinällä lukeneesta tekstistä.
Kaikki, mitä minulle tapahtuu, Jumala sallii minulle tapahtuvan. Jos sen ei tulisi tapahtua, Jumala estäisi sitä tapahtumasta.
Huolimatta siitä mihin uskomme, on tarkoituksen löytäminen kaikesta mitä meille tapahtuu, lohduttavaa. Sen sijaan, että ajattelisimme, että meille tapahtuvat asiat ovat hyviä tai huonoja, voimme nähdä niiden tarpeellisuuden kasvumme ja kehittymisemme kannalta. Kaikki asiat, jotka meille on tarkoitus tapahtua tapahtuvat. Kypsyminen on tarkoituksen ja onnen löytämistä meitä haastavista asioista, tilanteista ja ihmisistä. Kasvamme ja kypsymme ja siten opimme tiedostamaan itsemme ja ympäristömme paremmin. Tasapaino on toimivien selviytymiskeinojen ja vaihtoehtoisten käsittelytapojen löytämistä. Näin voimme myös paniikin tilalle oppia uuden tavan käsitellä vastoinkäymisiä ja ahdistavia tilanteita. Tasapainoa ei voi koskaan olla ilman sitä edeltävää kaaosta. Tasapaino on lopputulos selvitetylle kaaokselle.
Joskus henkisiä solmuja ja traumoja on liian vaikea käsitellä pahimassa paniikissa. Olenkin huomannut, että usein yksi parhaimmista teistä parantumiseen on aloittaa fyysisen ja kemiallisen tasapainon löytämisestä. Kun nämä ovat kunnossa, edellytykset henkisen hyvinvoinnin ja tasapainon löytämiseen ovat paremmat. Fyysiseen tekemiseen on myös helpompi tarttua. Pahimpina aikonani en melkeinpä vuoteen liikkunut kotoani paljon mihinkään. En pystynyt kävelemään kuin kotoani rantaan, noin 500 metriä, kun jouduin jo kääntymään takaisin. Jalkani eivät kantaneet. Kun mietin tätä aikaa, tulen vieläkin todella surulliseksi. Oikea määrä liikuntaa, lepoa, hyvä ruokavalio ja oikeat lääkkeet tilanteen sitä vaatiessa, ovat edellytyksiä hyvinvoinnillemme.
Tasapainon löytäminen on suurimmalta osin itsensä löytämistä ja hyväksymistä, ettei elämä tule koskaan olemaan aina tasapainoista. Tulemme aina elämässämme kohtaamaan vastoinkäymisiä, ihmisiä ja tilanteita, mitkä horjuttavat luomaamme tasapainoa. Ja tämä kuuluu asiaan.
Elämän ongelmista ei selviä kuin ratkaisemalla ne.
-M. Scott Peck
Tunnen epävarmuutta jakaa minulle tärkeitä ja vaikeita asioita muiden kanssa, koska se tekee minusta haavoittuvaisen. Joskus vihaan kuinka analysoin ja mietin kaikki asiat läpi tarkoin ja vatvon elämän tarkoituksesta ja itsensä löytämisestä loputtomiin. Turhaudun, koska kaikesta huolimatta elämäni on enemmän tai vähemmän jatkuvaa henkistä kaaosta. Kyseenalaistan sanomani tärkeyden ja mietin onko pohtiminen ja kirjoittaminen vain laastari haavoillani. Tekeekö elämän ja maailman jatkuva pohtiminen minusta onnellisemman tai tasapainoisemman?
Kirjoittaminen on minun laastarini elämän sietämättömyydelle. Toisille se on alkoholi, ihmissuhde, urheilu tai jokin muu asia, joka saa elämän tuntumaan ja pysymäään tasapainossa. Me nollaamme taakkamme eri tavoilla. Mitä pysyvämmälle alustalle perustamme tapamme käsitellä asioita, sitä vankemman oljenkorren saamme elämän vastoinkäymisien varalle. Tasapaino syntyy kyvystä löytää itselleen sopivin tapa.
Minulle tasapaino tarkoittaa kykyä nähdä tarkoitus kaikessa mitä meille tapahtuu ja suhtautua vastoinkäymisiin sen mukaisesti. Tasapaino on itsensä tuntemista kaaoksen keskellä. Mitä enemmän olemme sinut itsemme kanssa ja tiedämme mitä elämästä ja maailmasta ajattelemme ja mitä siltä haluamme ja odotamme, sen vankemmin pystymme pitämään puoliamme vaikeissa tilanteissa. Jos emme tiedä, tulisi meidän ottaa itsestämme selvää.
Minulla on jo vuosikaudet ollut muistilappu lompakossani tekstillä, jonka kopion Pakistanissa eräällä seinällä lukeneesta tekstistä.
Kaikki, mitä minulle tapahtuu, Jumala sallii minulle tapahtuvan. Jos sen ei tulisi tapahtua, Jumala estäisi sitä tapahtumasta.
Huolimatta siitä mihin uskomme, on tarkoituksen löytäminen kaikesta mitä meille tapahtuu, lohduttavaa. Sen sijaan, että ajattelisimme, että meille tapahtuvat asiat ovat hyviä tai huonoja, voimme nähdä niiden tarpeellisuuden kasvumme ja kehittymisemme kannalta. Kaikki asiat, jotka meille on tarkoitus tapahtua tapahtuvat. Kypsyminen on tarkoituksen ja onnen löytämistä meitä haastavista asioista, tilanteista ja ihmisistä. Kasvamme ja kypsymme ja siten opimme tiedostamaan itsemme ja ympäristömme paremmin. Tasapaino on toimivien selviytymiskeinojen ja vaihtoehtoisten käsittelytapojen löytämistä. Näin voimme myös paniikin tilalle oppia uuden tavan käsitellä vastoinkäymisiä ja ahdistavia tilanteita. Tasapainoa ei voi koskaan olla ilman sitä edeltävää kaaosta. Tasapaino on lopputulos selvitetylle kaaokselle.
Joskus henkisiä solmuja ja traumoja on liian vaikea käsitellä pahimassa paniikissa. Olenkin huomannut, että usein yksi parhaimmista teistä parantumiseen on aloittaa fyysisen ja kemiallisen tasapainon löytämisestä. Kun nämä ovat kunnossa, edellytykset henkisen hyvinvoinnin ja tasapainon löytämiseen ovat paremmat. Fyysiseen tekemiseen on myös helpompi tarttua. Pahimpina aikonani en melkeinpä vuoteen liikkunut kotoani paljon mihinkään. En pystynyt kävelemään kuin kotoani rantaan, noin 500 metriä, kun jouduin jo kääntymään takaisin. Jalkani eivät kantaneet. Kun mietin tätä aikaa, tulen vieläkin todella surulliseksi. Oikea määrä liikuntaa, lepoa, hyvä ruokavalio ja oikeat lääkkeet tilanteen sitä vaatiessa, ovat edellytyksiä hyvinvoinnillemme.
Tasapainon löytäminen on suurimmalta osin itsensä löytämistä ja hyväksymistä, ettei elämä tule koskaan olemaan aina tasapainoista. Tulemme aina elämässämme kohtaamaan vastoinkäymisiä, ihmisiä ja tilanteita, mitkä horjuttavat luomaamme tasapainoa. Ja tämä kuuluu asiaan.
Elämän ongelmista ei selviä kuin ratkaisemalla ne.
-M. Scott Peck