Kun sinulla ei ole jäljellä muuta kuin rakkaus, tiedostat ensi kertaa, että rakkaus yksin riittää.
-Tuntematon
Pitkään minua piti yksin hengissä vanhempieni ja ystävieni rakkaus minua kohtaan. He hakivat ja toivat minua paikasta toiseen, kun en jaksanut lähteä. He ymmärsivät kaikki tuhannet oharit, joita tein ja kuuntelivat, kun kesken odotetun elokuvan purskahdin itkuun ja halusin mielummin jutella. Epäilemättä olin erittäin rasittava. He istuivat kanssani puhelimessa keskellä yötä, kun luulin kuolevani ja antoivat minulle tilaa kun sitä tarvitsin. Ilman rakkautta, jota olen saanut osakseni, en olisi tässä. Olen nöyrästi erittäin kiitollinen, että vaikka osa ihmisistä on kadonnut elämästäni, osa on pysynyt vieressäni läpi rankimmankin ajan. Kun meillä on paljon muuta menossa elämässämme, unohdamme usein priorisoida rakkauden.
Olen aina kokenut olevani rakastettu. Silti minua on satuttanut paljon sisarusteni ja useiden ystävieni muutto ulkomaille. Olen aina elänyt ihmisten kanssa, joille maailma on leikkikenttä, jota on pakko päästä kokemaan ja kiertämään. Kun minulle rakkaimmat ihmiset lähtevät, tuntuu joskus siltä, ettei kukaan pidä minua tarpeeksi tärkeänä jäädäkseen jakamaan elämää ja arkea kanssani. Jossain muualla odottaa aina parempi mielenkiintoisempi maailma. Tästä huolimatta olen itsekin lähtenyt monesti. Tein tietoisen päätöksen etten enää koskaan kiinny keneenkään, jolloin minun ei tarvitse myöskään koskaan kokea sitä surua ja kaipausta, kun joku rakkaistani lähtee.
On todella paljon parempi rakastaa ja menettää, kuin olla koskaan rakastamatta.
Seurustelin yli neljä vuotta. Emme koskaan puhuneet tulevaisuudesta, mutta oletin sen aina olevan yhteinen. Koin mieletöntä yhteenkuuluvuutta. Kaikki, mikä oli minun oli hänen, koko sydämestäni. Eräänä iltana hän ei vastannut puhelimeen ja huolestuin. Menin kutsumatta hänen kotiinsa, jossa vietin huomattavan osan ajastani muutenkin, katsomaan onko kaikki hyvin.Vastassa minua odotti hän toisen tytön kanssa. Mitään ei jäänyt tulkinnan tai arvailun varaan. Kukaan ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua ja loukannut samalla niin syvästi.
Tuhansien hyvästien jälkeen tuntuu, että osa minusta on kadonnut. Olen antanut itseni kokonaan ja sen jälkeen katsonut, kun ihmiset kävelevät pois. Olen itse kävellyt pois monien elämästä. Onneksi kaipaus hellittää ja tilalle tulee uusia ihmisiä, joiden kanssa rakentaa elämää uudestaan. Ihmisiä, jotka jäävät ehkä pidemmäksi aikaa. Ihmisiä, jotka jakavat saman maailmankuvan ja arvot.
Ihmisen syvin tarve on rakkauden tarve. Tommy Hellsten sanoi, että kun ihminen rakastuu voi hän rakentaa itsensä ikään kuin uudestaan; toisen avulla. Rakkaus ei kavahda meidän inhimillisyyttämme. Muumien näkymätön lapsi tulee näkyväksi, kun hänet otetaan huomioon ja häntä rakastetaan. Rakkaus on uusi mahdollisuus eheytyä. Meidän on kuitenkin ensin kohdattava itsemme ennen kuin voimme kohdata toisen.
Rakkaus ei ala siitä, että odotamme sen osuvan kohdallemme vaan siitä, että alamme rakastamaan itseämme ja ihmisiä ympärillämme.
Yksi vaikeimmista asioista paniikin aikana oli rakastaa lähimmäisiäni, koska minulla oli vain energiaa itselleni, en pystynyt pitämään lupauksiani ja siksi en halunnut olla kenellekkään velvollinen. En halunnut kenenkään apua. Meidän on kuitenkin annettava ihmisten auttaa ja rakastaa meitä, vaikka vain siksi, että he haluavat niin tehdä. Ansaitsisimme sen tai emme. Emmekö itse tekisi samoin rakastamallemme ihmiselle, joka on vaikeuksissa?
Vaikka olen pidemmän aikaa voinut paremmin, on minulle vieläkin vaikeaa ottaa tietoinen riski ja avata sydämeni uudelle ihmiselle. Olen saavuttanut sellaisen rauhan, että en halua antaa toiselle valtaa vaikuttaa olotilaani. Pelkään kiintyväni onneen, joka katoaa. Meidän tulisi kuitenkin rakentaa hyvinvointimme niin vankalle pohjalle, ettemme kaadu jokaiseen vastoikäymiseen. Näin uskallamme antaa mahdollisuuden myös muutokselle, vaikka siinä onkin omat riskinsä.
Rakkaus antaa tilaa ja aikaa, jotka ovat sydämen aistittavissa.
-Marcel Proust
-Tuntematon
Pitkään minua piti yksin hengissä vanhempieni ja ystävieni rakkaus minua kohtaan. He hakivat ja toivat minua paikasta toiseen, kun en jaksanut lähteä. He ymmärsivät kaikki tuhannet oharit, joita tein ja kuuntelivat, kun kesken odotetun elokuvan purskahdin itkuun ja halusin mielummin jutella. Epäilemättä olin erittäin rasittava. He istuivat kanssani puhelimessa keskellä yötä, kun luulin kuolevani ja antoivat minulle tilaa kun sitä tarvitsin. Ilman rakkautta, jota olen saanut osakseni, en olisi tässä. Olen nöyrästi erittäin kiitollinen, että vaikka osa ihmisistä on kadonnut elämästäni, osa on pysynyt vieressäni läpi rankimmankin ajan. Kun meillä on paljon muuta menossa elämässämme, unohdamme usein priorisoida rakkauden.
Olen aina kokenut olevani rakastettu. Silti minua on satuttanut paljon sisarusteni ja useiden ystävieni muutto ulkomaille. Olen aina elänyt ihmisten kanssa, joille maailma on leikkikenttä, jota on pakko päästä kokemaan ja kiertämään. Kun minulle rakkaimmat ihmiset lähtevät, tuntuu joskus siltä, ettei kukaan pidä minua tarpeeksi tärkeänä jäädäkseen jakamaan elämää ja arkea kanssani. Jossain muualla odottaa aina parempi mielenkiintoisempi maailma. Tästä huolimatta olen itsekin lähtenyt monesti. Tein tietoisen päätöksen etten enää koskaan kiinny keneenkään, jolloin minun ei tarvitse myöskään koskaan kokea sitä surua ja kaipausta, kun joku rakkaistani lähtee.
On todella paljon parempi rakastaa ja menettää, kuin olla koskaan rakastamatta.
Seurustelin yli neljä vuotta. Emme koskaan puhuneet tulevaisuudesta, mutta oletin sen aina olevan yhteinen. Koin mieletöntä yhteenkuuluvuutta. Kaikki, mikä oli minun oli hänen, koko sydämestäni. Eräänä iltana hän ei vastannut puhelimeen ja huolestuin. Menin kutsumatta hänen kotiinsa, jossa vietin huomattavan osan ajastani muutenkin, katsomaan onko kaikki hyvin.Vastassa minua odotti hän toisen tytön kanssa. Mitään ei jäänyt tulkinnan tai arvailun varaan. Kukaan ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua ja loukannut samalla niin syvästi.
Tuhansien hyvästien jälkeen tuntuu, että osa minusta on kadonnut. Olen antanut itseni kokonaan ja sen jälkeen katsonut, kun ihmiset kävelevät pois. Olen itse kävellyt pois monien elämästä. Onneksi kaipaus hellittää ja tilalle tulee uusia ihmisiä, joiden kanssa rakentaa elämää uudestaan. Ihmisiä, jotka jäävät ehkä pidemmäksi aikaa. Ihmisiä, jotka jakavat saman maailmankuvan ja arvot.
Ihmisen syvin tarve on rakkauden tarve. Tommy Hellsten sanoi, että kun ihminen rakastuu voi hän rakentaa itsensä ikään kuin uudestaan; toisen avulla. Rakkaus ei kavahda meidän inhimillisyyttämme. Muumien näkymätön lapsi tulee näkyväksi, kun hänet otetaan huomioon ja häntä rakastetaan. Rakkaus on uusi mahdollisuus eheytyä. Meidän on kuitenkin ensin kohdattava itsemme ennen kuin voimme kohdata toisen.
Rakkaus ei ala siitä, että odotamme sen osuvan kohdallemme vaan siitä, että alamme rakastamaan itseämme ja ihmisiä ympärillämme.
Yksi vaikeimmista asioista paniikin aikana oli rakastaa lähimmäisiäni, koska minulla oli vain energiaa itselleni, en pystynyt pitämään lupauksiani ja siksi en halunnut olla kenellekkään velvollinen. En halunnut kenenkään apua. Meidän on kuitenkin annettava ihmisten auttaa ja rakastaa meitä, vaikka vain siksi, että he haluavat niin tehdä. Ansaitsisimme sen tai emme. Emmekö itse tekisi samoin rakastamallemme ihmiselle, joka on vaikeuksissa?
Vaikka olen pidemmän aikaa voinut paremmin, on minulle vieläkin vaikeaa ottaa tietoinen riski ja avata sydämeni uudelle ihmiselle. Olen saavuttanut sellaisen rauhan, että en halua antaa toiselle valtaa vaikuttaa olotilaani. Pelkään kiintyväni onneen, joka katoaa. Meidän tulisi kuitenkin rakentaa hyvinvointimme niin vankalle pohjalle, ettemme kaadu jokaiseen vastoikäymiseen. Näin uskallamme antaa mahdollisuuden myös muutokselle, vaikka siinä onkin omat riskinsä.
Rakkaus antaa tilaa ja aikaa, jotka ovat sydämen aistittavissa.
-Marcel Proust