Ensimmäisiä ulkopuolisen tulkintoja paniikistani oli kommentit siitä, että minulla on hallinnan menettämisen sekä kuoleman pelko. Kiistin molemmat rankasti. En pelännyt kuolemaa, koska halusin kuolla. Olisin mielummin kuollut kuin viikkoja paniikissa. Miksi siis pelkäisin kuolemaa? Miksi minun tarvitsisi hallita, koska ei ole mitään mitä hallita.
Kun en enää pelännyt kuolemaa tajusin vasta, että olin sitä alunperin pelännytkin. Se rauha, minkä saa elämälleen tullessaan sinuiksi oman riittämättömyyden, kuolevaisuuden ja kykenemättömyyden kanssa on huomattava. Tiedän mitä ajattelen maailmasta, elämästä ja kuolemasta enkä siksi enää pelkää elämää, arkea ja riskien ottamista. En pelkää menettämistä samalla tavalla kuin ennen. Tämä on huomattavasti auttanut myös paniikkini kanssa.
Suurimpia pelkojani on menettää minulle läheinen ihminen. Pelkkä ajatus on täysin ylivoimainen. Olen niin läheinen perheeni ja ystävieni kanssa.
Eräs ystäväni kuoli auto-onnettomuudessa pari vuotta sitten hyvin nuorena. Emme olleet erittäin läheisiä, mutta hänen kuolemansa kosketti monen ystäväni elämää. On niin vaikea käsittää kuinka joku on juuri ollut siinä ja yhtäkkiä katoaa johonkin maailmaan, mistä emme tiedä mitään. Se on jotain niin käsittämätöntä, että se laittaa ihmisen miettimään oman elämänsä merkitystä.
Kuolemanpelko saa meidät parhaimmassa tapauksessa elämään elämämme läheisiemme kanssa paremmin. Pahimmassa tapauksessa se lamaannuttaa meidät ja tekee meistä toimintakyvyttömiä. Kun on joskus halunnut kuolla, tulee tietoiseksi jokaisen päivän merkityksestä ja jokaisen läheisen tärkeydestä. Siksi minulle on todella vaikea hyväksyä, että vanhempieni vanhetessa suurin osa sisaruksistani asuvat ympäri maailmaa ja emme enää näe toisiamme kovin usein. Koska aikamme on rajallista, miksi vietämme sen kaukana ihmisistä joita rakastamme? Miksi tuhlaamme sitä asioihin, jotka oikeastaan ovat aika väliaikaisia. Miksi emme uskalla ottaa riskejä saavuttaaksemme sen, mitä todella elämässä haluamme.
Kuoleman pelko saa meidät priorisoimaan ennen kuin se on liian myöhäistä. Kuoleman edessä kaikki, mikä ei ole tärkeää, katoaa. Riidat ja erimielisyydet katoavat ja ihmiset tulevat lähelle toisiaan ja antavat anteeksi.
Vaikka olemme sinut kuoleman kanssa ei se tarkoita sitä, ettemmekö surisi ihmisiä keitä menetämme ja ettemmekö kävisi läpi suruprosessia. Sinuiksi tuleminen tarkoittaa sitä, että kaikesta surusta ja vihasta huolimatta tiedämme selviävämme vastoinkäymisistä ja menetyksistä. Tunnen ihmisiä, ja olin yksi heistä, jotka eivät uskalla puhua kuolemasta ja menettämisestä, koska siitä puhuminenkin on niin ahdistavaa.
Asioita, jotka ovat meille näin vaikeita pitää käsitellä niin kauan ennen kuin tietää mitä niistä ajattelee ja siten tulee sinuiksi niiden kanssa. Muuten meitä odottaa pelko aina siitä, että mitä jos ja mitä sitten jos. Kun täytämme nämä lauseet loppuun pelko hiljalleen katoaa, koska tiedämme mitä ajattelemme maailmasta, elämästä ja kuolemasta.
Kuoleman kauneus on siinä, ettei meidän onneksi tarvitse selvitä siitä ennen kuin se sattuu kohdallemme.
Eräs nainen kuoli veljensä syliin viime viikolla. Tämä teksti on omistettu hänelle ja hänen perheelleen. Elämä on tarkoitettu elettäväksi. Miten sinä haluat käyttää aikasi?
Et pääse valitsemaan, kuinka tai koska kuolet. Voit vain päättää, kuinka aiot elää. Nyt.
-Joan Baez
Kun en enää pelännyt kuolemaa tajusin vasta, että olin sitä alunperin pelännytkin. Se rauha, minkä saa elämälleen tullessaan sinuiksi oman riittämättömyyden, kuolevaisuuden ja kykenemättömyyden kanssa on huomattava. Tiedän mitä ajattelen maailmasta, elämästä ja kuolemasta enkä siksi enää pelkää elämää, arkea ja riskien ottamista. En pelkää menettämistä samalla tavalla kuin ennen. Tämä on huomattavasti auttanut myös paniikkini kanssa.
Suurimpia pelkojani on menettää minulle läheinen ihminen. Pelkkä ajatus on täysin ylivoimainen. Olen niin läheinen perheeni ja ystävieni kanssa.
Eräs ystäväni kuoli auto-onnettomuudessa pari vuotta sitten hyvin nuorena. Emme olleet erittäin läheisiä, mutta hänen kuolemansa kosketti monen ystäväni elämää. On niin vaikea käsittää kuinka joku on juuri ollut siinä ja yhtäkkiä katoaa johonkin maailmaan, mistä emme tiedä mitään. Se on jotain niin käsittämätöntä, että se laittaa ihmisen miettimään oman elämänsä merkitystä.
Kuolemanpelko saa meidät parhaimmassa tapauksessa elämään elämämme läheisiemme kanssa paremmin. Pahimmassa tapauksessa se lamaannuttaa meidät ja tekee meistä toimintakyvyttömiä. Kun on joskus halunnut kuolla, tulee tietoiseksi jokaisen päivän merkityksestä ja jokaisen läheisen tärkeydestä. Siksi minulle on todella vaikea hyväksyä, että vanhempieni vanhetessa suurin osa sisaruksistani asuvat ympäri maailmaa ja emme enää näe toisiamme kovin usein. Koska aikamme on rajallista, miksi vietämme sen kaukana ihmisistä joita rakastamme? Miksi tuhlaamme sitä asioihin, jotka oikeastaan ovat aika väliaikaisia. Miksi emme uskalla ottaa riskejä saavuttaaksemme sen, mitä todella elämässä haluamme.
Kuoleman pelko saa meidät priorisoimaan ennen kuin se on liian myöhäistä. Kuoleman edessä kaikki, mikä ei ole tärkeää, katoaa. Riidat ja erimielisyydet katoavat ja ihmiset tulevat lähelle toisiaan ja antavat anteeksi.
Vaikka olemme sinut kuoleman kanssa ei se tarkoita sitä, ettemmekö surisi ihmisiä keitä menetämme ja ettemmekö kävisi läpi suruprosessia. Sinuiksi tuleminen tarkoittaa sitä, että kaikesta surusta ja vihasta huolimatta tiedämme selviävämme vastoinkäymisistä ja menetyksistä. Tunnen ihmisiä, ja olin yksi heistä, jotka eivät uskalla puhua kuolemasta ja menettämisestä, koska siitä puhuminenkin on niin ahdistavaa.
Asioita, jotka ovat meille näin vaikeita pitää käsitellä niin kauan ennen kuin tietää mitä niistä ajattelee ja siten tulee sinuiksi niiden kanssa. Muuten meitä odottaa pelko aina siitä, että mitä jos ja mitä sitten jos. Kun täytämme nämä lauseet loppuun pelko hiljalleen katoaa, koska tiedämme mitä ajattelemme maailmasta, elämästä ja kuolemasta.
Kuoleman kauneus on siinä, ettei meidän onneksi tarvitse selvitä siitä ennen kuin se sattuu kohdallemme.
Eräs nainen kuoli veljensä syliin viime viikolla. Tämä teksti on omistettu hänelle ja hänen perheelleen. Elämä on tarkoitettu elettäväksi. Miten sinä haluat käyttää aikasi?
Et pääse valitsemaan, kuinka tai koska kuolet. Voit vain päättää, kuinka aiot elää. Nyt.
-Joan Baez