Syksy on alkamassa pikkuhiljaa ja olen ainakin itse palannut jo aika lailla rutiineihin. Olen kerännyt kesällä voimia ja inspiraatiota syksyn kirjoitelmia varten ja päätinkin, että meidän kaikkien olisi hyvä aloittaa syksy laittamalla prioriteetit oikeaan järjestykseen.
Olen hyvin rakaisukeskeinen ihminen ja minun on vaikea hyväksyä, jos en saa konflikti tilanteita, ihmissuhteita ja muita epävarmuuksia ratkottua. Minulle on todella vaikea hyväksyä, että joitakin asioita en voi muuttaa, joihinkin asioihin minun ei tulisi puuttua ja että joistakin asioista minun on yksinkertaisesti luovuttava.
Ratkaisukeskeisenä ihmisenä etsin myös kiertoteitä onneen. Kiertoteitä siksi, että enpä ole vielä sinne oikotietäkään löytänyt. Yksi kiertoteistä oli kuulemani kommentti, että vääränlaiset prioriteetit aiheuttavat ihmisen ahdistuksen. Tämän mukaan loogista siis on, että priorisoimalla oikein, pääsemme eroon ahdistuksesta. Jos tämä on totta, moni meistä tuskin itse tiedostaa väärää arvomaailmaansa tai itsetuhoisia prioriteetteja.
Vain kokeilemalla ja kokemuksella opimme tietämään, mitkä asiat tekevät meistä onnellisia. Itse usein priorisoin tapahtumia ja ihmisiä väärin halutessani vain juuri tällä hetkellä tuntea oloni hyväksi. Meidän tulisi kuitenkin priorisoida asioita syvällisemmin ja pidemmällä tähtäimellä, mikäli haluamme luoda syviä suhteita lähimmäisiimme ja saavuttaa elämässämme täyden potentiaalimme. Kuinka paljon annammekaan valtaa väliaikaisten asioiden vaikuttaa mielialaamme ja arkeemme.
Huolestuminen ja ahdistuminen ei sellaisenaan anna meille juuri mitään. Varsinkaan, jos se on kroonista. Se voi olla tienviitta ja ravistus oikeaan suuntaan, mutta meidän ei tulisi tehdä siitä matkaamme. Matkamme tulisi koostua jatkuvasta henkisestä kasvusta ja tarkoituksen löytämisestä kaiken vaikeuden takana. Mitä meitä ravistellaan huomaamaan? Meidän tulisi kasvattaa luonnettamme ja sisintämme, sen sijaan, että kesittyisimme ulkoisiin asioihin.
En osaa kuitenkaan olla ajattelematta, että jos huoli, ahdistuminen ja paniikki eivät lisää mitään hyvää elämääni, olenko tuhlannut kolme vuotta elämästäni murehtimiseen? On pakko ajatella, että murehtiminen on eri asia kuin kasvaminen. Kasvaminen ja kehittyminen tarkoittaa itsensä ja oman paikkansa löytämistä. Tähän kuuluu myös vastoinkäymiset ja niistä aiheutuvat murheet. Emme kuitenkaan saisi tehdä näistä huolista prioriteettejamme vaan keskittyä elämässä niihin asioihin, jotka tuovat arkeemme onnea ja iloa ja kasvattavat meitä ihmisinä.
Meillä tulee aina olemaan ahdistusta ja paniikkia aiheuttavia tekijöitä elämässämme, mutta meidän ei tulisi priorisoida niitä. Jos kuitenkin teemme näin, tulisi meidän tiedostaa se, jotta voisimme saada muutoksen aikaan.
Seuraavan viikon ajan haastan teidät miettimään prioriteettejanne ja kuinka ne vaikuttavat arkeenne negatiivisesti. Ehkä pieni muutos voi olla juuri mitä tarvitset. Muistakaamme, että samalla käytöksellä tulee sama lopputulos. Vain käyttäytymällä eri tavalla, voimme myös muuttaa lopputulosta, kohtaloamme.
On välillä vaikea olla uskollinen omille arvoilleen ja prioriteeteilleen elämän myllerryksessä. Usein minullakin voittaa halu tehdä jotain hetken mielijohteesta ja panostaa asioihin joihin kokemus sanoo ettei kannata panostaa. Me ihmiset varmaan vain olemme sellaisia. Toiset oppivat kerralla, toisten, eli ainakin minun, tarvitsee hakata päätä tiiliseinään niin kauan ennen kuin pääsen läpi.
Meidän tulee lopettaa elämän kestäminen ja aloitettava siitä nauttiminen.
En tiedä mitään rohkaisevampaa kuin ihmisen kiistämätön kyky parantaa elämäänsä tietoisin ponnistuksin.
-Henry david Thoreau
Olen hyvin rakaisukeskeinen ihminen ja minun on vaikea hyväksyä, jos en saa konflikti tilanteita, ihmissuhteita ja muita epävarmuuksia ratkottua. Minulle on todella vaikea hyväksyä, että joitakin asioita en voi muuttaa, joihinkin asioihin minun ei tulisi puuttua ja että joistakin asioista minun on yksinkertaisesti luovuttava.
Ratkaisukeskeisenä ihmisenä etsin myös kiertoteitä onneen. Kiertoteitä siksi, että enpä ole vielä sinne oikotietäkään löytänyt. Yksi kiertoteistä oli kuulemani kommentti, että vääränlaiset prioriteetit aiheuttavat ihmisen ahdistuksen. Tämän mukaan loogista siis on, että priorisoimalla oikein, pääsemme eroon ahdistuksesta. Jos tämä on totta, moni meistä tuskin itse tiedostaa väärää arvomaailmaansa tai itsetuhoisia prioriteetteja.
Vain kokeilemalla ja kokemuksella opimme tietämään, mitkä asiat tekevät meistä onnellisia. Itse usein priorisoin tapahtumia ja ihmisiä väärin halutessani vain juuri tällä hetkellä tuntea oloni hyväksi. Meidän tulisi kuitenkin priorisoida asioita syvällisemmin ja pidemmällä tähtäimellä, mikäli haluamme luoda syviä suhteita lähimmäisiimme ja saavuttaa elämässämme täyden potentiaalimme. Kuinka paljon annammekaan valtaa väliaikaisten asioiden vaikuttaa mielialaamme ja arkeemme.
Huolestuminen ja ahdistuminen ei sellaisenaan anna meille juuri mitään. Varsinkaan, jos se on kroonista. Se voi olla tienviitta ja ravistus oikeaan suuntaan, mutta meidän ei tulisi tehdä siitä matkaamme. Matkamme tulisi koostua jatkuvasta henkisestä kasvusta ja tarkoituksen löytämisestä kaiken vaikeuden takana. Mitä meitä ravistellaan huomaamaan? Meidän tulisi kasvattaa luonnettamme ja sisintämme, sen sijaan, että kesittyisimme ulkoisiin asioihin.
En osaa kuitenkaan olla ajattelematta, että jos huoli, ahdistuminen ja paniikki eivät lisää mitään hyvää elämääni, olenko tuhlannut kolme vuotta elämästäni murehtimiseen? On pakko ajatella, että murehtiminen on eri asia kuin kasvaminen. Kasvaminen ja kehittyminen tarkoittaa itsensä ja oman paikkansa löytämistä. Tähän kuuluu myös vastoinkäymiset ja niistä aiheutuvat murheet. Emme kuitenkaan saisi tehdä näistä huolista prioriteettejamme vaan keskittyä elämässä niihin asioihin, jotka tuovat arkeemme onnea ja iloa ja kasvattavat meitä ihmisinä.
Meillä tulee aina olemaan ahdistusta ja paniikkia aiheuttavia tekijöitä elämässämme, mutta meidän ei tulisi priorisoida niitä. Jos kuitenkin teemme näin, tulisi meidän tiedostaa se, jotta voisimme saada muutoksen aikaan.
Seuraavan viikon ajan haastan teidät miettimään prioriteettejanne ja kuinka ne vaikuttavat arkeenne negatiivisesti. Ehkä pieni muutos voi olla juuri mitä tarvitset. Muistakaamme, että samalla käytöksellä tulee sama lopputulos. Vain käyttäytymällä eri tavalla, voimme myös muuttaa lopputulosta, kohtaloamme.
On välillä vaikea olla uskollinen omille arvoilleen ja prioriteeteilleen elämän myllerryksessä. Usein minullakin voittaa halu tehdä jotain hetken mielijohteesta ja panostaa asioihin joihin kokemus sanoo ettei kannata panostaa. Me ihmiset varmaan vain olemme sellaisia. Toiset oppivat kerralla, toisten, eli ainakin minun, tarvitsee hakata päätä tiiliseinään niin kauan ennen kuin pääsen läpi.
Meidän tulee lopettaa elämän kestäminen ja aloitettava siitä nauttiminen.
En tiedä mitään rohkaisevampaa kuin ihmisen kiistämätön kyky parantaa elämäänsä tietoisin ponnistuksin.
-Henry david Thoreau