Usko on yksi vaikeimmista asioista, mistä olen tähän mennessä kirjoittanut. Olen kirjoittanut sivu toisensa perään ja poistanut kaikki kirjoittamani asiat ainakin tuhat kertaa. En ole varma, mistä kirjoittaa ja olen epävarma tämän tekstin tarkoituksesta. Minua kiusattiin pienenä paljon siitä, että olin uskovainen. En tiedä miten pukisin uskonasiat sanoiksi loukkaamatta tai työntämättä ketään pois. Ehkä osa minusta pelkää, että tämän jälkeen minua kiusataan taas ja tuntuu vaikealta olla rehellinen. Jumala sai minulta jäädä kokonaan noin kymmeneksi viime vuodeksi ja vasta käytyäni läpi helvetin paniikkihäiriöni ja elämänmuutoksieni kanssa, olen taas löytänyt uskoni Jumalaan ja elämään. Siksi koen tärkeäksi jakaa ajatukseni uskosta, joka on auttanut minut pahimman yli.
Meistä jokainenhan uskoo johonkin. Jopa se ettei usko mihinkään on uskomista siihen ettei ole mitään mihin uskoa.Usko määrittelee keitä olemme, miten näemme ympäristömme ja suhtaudumme siihen ja kuinka valitsemme elää. Uskolla on mieletön voima saada meidät tekemään asioita ja selviytymään vastoinkäymisistä, mutta myös voima seistä kasvamisemme ja onnemme tiellä. Se mihin uskomme, tulee usein meille todeksi elämässämme.
Uskoni Jumalaan on antanut elämälleni taas tarkoituksen. Kaiken kokemani jälkeen luettuani erään uskonnollisen kirjan, ymmärsin, että kaikki vastoinkäymiseni tapahtuvat tarkoituksesta eivätkä sattumalta. Minut on luotu juuri sellaiseksi kuin olen syystä ja kaikki kokemani on valmistanut minua löytämään itseni ja tarkoitukseni elämässä. Joka päivä tulen jatkamaan tarkoitukseni toteuttamista ja saavuttamaan asioita, jotka olen pahan oloni avulla löytänyt. Kasvu tapahtuu usein kipeissä asioissa ja uskon, että Jumala sallii meille tiettyjen asioiden tapahtuvan, jotta löytäisimme itsemme ja tarkoituksemme. On ihmisiä, jotka eivät koskaan uskalla ottaa riskiä miettiäkseen ikäviä vaikeita asioita, koska eivät ymmärrä sen olevan tie täyteen potentiaaliimme ja elämän tehtävän ja tarkoituksen löytämiseen. Minä löysin tarkoitukseni ja mielenrauhan Jumalan avulla ja uskonnosta.
On myös ihmisiä, jotka menettäessään kaiken löytävät yllättäen Jumalan. Usko on usein ainoa lohtu elämän mielettömyyttä vastaan. Minua helpottaa tietää, että asiat tapahtuvat tarkoituksesta. Meille ominaista on järkeillä asiat ja ottaa huomioon faktat. Moderni nykyihminen uskoo itseensä ja kykyynsä menestyä ja hallita elämäänsä ja ympäristöään yksin. Elämä kuitenkin opettaa ennemmin tai myöhemmin, että tämä ei aina onnistu. Faktat ja järki eivät riitä lohduttamaan hädässä. Uskovaisella on vastuu omasta elämästään ja ympäristöstään kuin myös onnestaankin siinä missä muillakin, mutta sitoudumme elämään Jumalan meille tarkoittamalla tavalla kunnioitten muita, rakastaen lähimmäisiämme ja ottamalla vastuun ympäristöstämme. Ei ole meidän paikkamme arvostella muita, vaan omalla käytöksellämme jakaa arvojamme ja ajatuksiamme muille. Usko on niin kuin rakkaus, sitä ei voi pakottaa.
On myös ensiarvoisen tärkeää, että uskomme itseemme ja kykyymme löytää tarkoitus elämäämme. On uskottava, että elämä kantaa vaikeidenkin aikojen läpi ja opettaa meille aina jotain, mitä tulevaisuudessa tarvitsemme selviytyäksemme. Haastan sinut miettimään mihin sinä uskot ja mikä usko määritteleee sinut ja tapasi elää? Minkälaisten asioiden ja ajatusten annat vaikuttaa elämääsi ja onko niillä kenties osuutta paniikkihäiriöösi? Uskomme voi auttaa meitä eteenpäin tai estää meitä menemästä eteenpäin. Mikä usko vie sinua eteenpäin?
Kun olemme selvittäneet mihin uskomme, keitä olemme ja miksi olemme sellaisia kuin olemme, on meidän opittava myös hyväksymään itsemme. Kun rakastamme itseämme voimme rakastaa helpommin myös muita. On tärkeää löytää ympärilleen ihmisiä, jotka tukevat meitä elämän iloissa ja suruissa. Ensi kerralla aiheena ystävyys ja yhteisöllisyys.
Siellä missä uskallat vapaasti tuntea ja olla heikko, löytyy rakkaus.
-tuntematon