Vasta, kun ihminen uskaltaa myöntää omat heikkoutensa, voi hän aidosti olla vahva.
Mielestäni jokaiselle ihmisille sallitaan vastoinkäymisiä, jotta oppisimme, kasvaisimme ja ennen kaikkea osaisimme auttaa muita. Monesti löydämme pitämästämme suurimmasta heikkoudesta, suurimman vahvuutemme. Minun heikkkouteni oli ehdottomasti paniikkihäiriö, joka estää minua olemasta “normaali”. Koen tämän suurimmaksi vahvuudekseni nyt, kun tajuan, että sen avulla olen kypsynyt, oppinut tuntemaan kuka oikeasti olen ja mitä oikeasti elämältäni haluan. Miten voisin enää pitää tällaista reaktiota ja piirrettä itsessäni heikkoutena? Toinen näkökanta on, että meidän löydettävä tarkoitus heikkoudellemme, jotta kestäisimme sen.
Olemme kuitenkin kaikki erilaisia ja epävarmoja jostakin asiasta elämässämme. Kuka mistäkin. Mielestäni olemme vahvimmillamme, kun uskallamme olla juuri sellaisia kuin olemme ja tuntea julkisesti juuri niitä tunteita, joita tunnemme. Vain hyväksymällä ja jakamalla oikeita tunteitamme voimme oppia toisiltamme ja auttaa toisiamme. Vain jaetut kokemukset voivat auttaa muita.
Kun paniikkini oli pahimmillaan, minua kehotettiin usein vain tekemään asioita ja kohtaamaan pelkoni. Piti vain olla vahva. Tunsin, kuinka ystäväni pitivät minua heikkona ja ihmettelivät mitä minulle oli tapahtunut, kun en kyennyt kulkemaan junalla, en pystynyt keskittymään puolta tuntia pidempään ja peruin jatkuvasti sovittuja tapaamisia. Olo oli kamala.
Pari päivää sitten korjasin välejäni ystävääni. Olin kerran, kauan aikaa sitten, sopinut meneväni hänen luokseen, mutta paniikin takia olin unohtanut koko asian. Ystäväni oli odottanut minua koko lauantain, enkä edes tiennyt. Olin ollut niin itsessäni kiinni, että unohdin koko asian. Emme puhuneet sen jälkeen. Usein luulemme, että ihmiset tuntevat meidät ja tietävät heikkoutemme, vaikka olemme niissä niin itse kiinni, että saatamme antaa aivan erilaisen kuvan itsestämme ulkomaailmalle. Olin heikoimmillani, väsynyt ja peloissani, täynnä paniikkia ja annoin ystävälleni sen sijaan kuvan etten kunnioita ja välitä hänestä. Olen siitä todella pahoillani. Kun jaoin hänen kanssaan nyt puolisen vuotta myöhemmin tunteeni, oikeat tunteeni elämästä, paniikista ja heikkouden tunteestani, keskustelimme pitkään ja hän antoi minulle anteeksi. Vain aidoisti jakamalla ja myöntämällä omat tunteensa, myös ne jotka tuntuvat heikkouksilta, voi tulla oikein ymmärretyksi ja auttaa itseään ja muita. Vahvuus ei ole heikkouksien puuttumista vaan heikkouksien hyväksymistä.
Toinen ystäväni on tunkenut heikkoutensa niin syvälle piiloon, että antaa itsestään sellaisen kuvan, ettei mikään voi häntä haavoittaa ja pelkää näin myös lähenemistä ja rehellistä keskustelua elämästä ystäviensä kanssa. Kärjistynyt kovuus ja tunteettomuus ampuvat välillä niin yli, että on vaikea olla hänen ystävänsä. Miksi sinä piilottelet heikkouksiasi? Mitä pelkäät, että muut ihmiset sinusta oppivat ja löytävät? Minä pelkään, ettei minua hyväksytä sellaisena kuin olen. Pelkään, että minua pelätään paniikkihäiriöni takia ja kenelläkään ei riitä energiaa ongelmieni jakamiseen. Pelkään, että minua pidetään heikkona.
Totuus on, että vaikka ennen häpesin paniikkia ja pidin sitä heikkoutena, en haluaisi enää palata elämään ennen paniikkia. Paniikki auttaa minua muuttamaan elämäni juuri sellaiseksi, kun sen on tarkoitus muokkautua. Tiedän vahvemmin kuin koskaan mitä haluan ja mitä en halua. Olen myös oma itseni. Eikä päätökseni pohjaudu enää pelkoon, vaan luottamukseen elämän kantavuudesta, vaikka olenkin heikoimmillani. Kuinka voisimme koskaan olla vahvoja ellemme olisi käyneet läpi vastoinkäymisiä ja vaikeuksia? Elämän salaisuus ei piile siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä mitä teet sillä, mitä sinulle tapahtuu.
Omien heikkouksien myöntäminen vaatii ihmiseltä aina jonkin sortin nöyrtymistä maailman edessä ja nöyrtyminen on vaikeaa maailmassa, jossa kaikki haluavat olla vahvoja. Ehkä emme pystykkään kaikkeen yksin ja tarvitsemme apua, koska meidän on välillä saatava olla myös heikkoja, jotta voisimme taas vahvistua lisää? Nöyryyttä käsitellään ensi viikon kolumnissa.
Nöyryys on hyve, jota kaikki saarnaavat, mutta kukaan ei harjoita. Isännän mielestä se on hyvä oppi palvelijalle, maallikosta hyvä papille ja papin mielestä hyvä maallikolle.
-John Selden