Paniikissa ihmisen on todella vaikea usein lähteä kohtaamaan maailmaa oman turvallisen ympäristönsä ulkopuolelle. Tämän vuoksi myös avun ja tuen löytäminen on usein hankalaa. Internetin avulla kuitenkin myös heillä, jotka eivät jaksa aina toista kohdata, on tilaisuus jakaa kokemuksiaan ja oppia paniikkihäiriöstä enemmän. Näin etsin lohtua itsekin aikoinaan. Kohtasin kuitenkin paljon tietoa ja keskusteluja, jotka ahdistivat minua vain enemmän. Koska emme kohtaa itse ihmistä vaan vain tekstin, saatamme ymmärtää asioita toisessa kontekstissa kuin miten ne on tarkoitettu ymmärretäväksi. Myös loputon määrä epätoivon purkamista loi minulle tunnelman, että vaikein on vielä edessä. Tämän pelon pohjalta nousi tarve perustaa tämä sivusto, jossa voin esittää paniikkihäiriön ihmisille osana elämää ja joskus myös tarpeellisena reaktiona selviytymisen ja kasvamisen kannalta. Paniikki tulee tarpeesta, johon meihin on reagoitava. Paniikista voi selvitä, huolimatta siitä, kuka olet, mitä teet ja miten rankka taustasi on.
Koska paniikki alkaa yleensä kovin yllättäen eikä aina edes tilannesidonnaisesti, on usein vaikea alkaa ymmärtämään suurempia syitä paniikin takana. Usein tuntuu, että paniikki iskee aivan ilman syytä. Aloitin terapian selvittääkseni mitä sellaista elämässäni on tapahtunut, mikä olisi jäänyt käsittelemättä. Paniikki tulee usein käsittelemättömistä tunteista, joita emme aina edes tiedosta. Koko menneisyys tuntui isolta ongelmalta enkä saanut tartuttua mihinkään. Pää oli kirjaimellisesti sekaisin. Yksi terapiassa saamistani vaikuttavimmista kotitehtävistä oli piirtää elämäni kartta syntymästä tähän päivään saakka ja luonnostella pari vuotta tästä eteenpäin. Tästä tuli elämäni kartta, joka konkretisoi kaiken mitä minulle on koskaan tapahtunut.
AA-kerhon neljäs askel on suorittaa perusteellinen ja rehellinen moraalinen itsetutkistelu. Elämän kartta on yksi monista välineistä, jota voi käyttää tämän askeleen toteuttamiseen.
Elämän kartta saa olla minkälainen tahansa kunhan se käsittelee jokaisen vuoden elämästäsi. Tarkoituksena on pistää koko elämä ja siihen kuuluneet ongelmat ja selviytymiset ylös. Tärkeintä on koittaa muistaa mahdollisimman paljon ja havainnollistaa eri tunteita ja tapahtumia elämän eri vaiheissa. Näin nopeasti hahmottuu kuinka paljon omassa elämässä on tapahtunut ja miten olemme elämästä aikaisemmin selvinneet. Yhtäkkiä kun koko elämä on yhdellä paperilla, hahmottuu, että tässä on kaikki minusta. Tässä on kaikki, mistä paniikkini voi johtua. Tässä on kaikki, mistä minun pitää toipua. Tässä on kaikki, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Silloin voi jokaisena ahdistavana hetkenä palata karttaan ja jäsennellä juuri sen asian, mistä vieläkin kärsii.
Elämän kartan avulla hahmottuu myös elämän jatkuvuus. Siinä konkretisoituu, mitä sosiaalisissa suhteissamme ja henkisessä tilassamme on tapahtunut eri elämänvaiheissa. Omaan elämänkarttaani merkitsin rehellisesti kaiken itsestäni ja elämäni haasteista. Luulemme usein, että ajattelemalla nämä samat asiat päädymme samaan lopputulokseen. Asioiden konkreettinen merkitseminen on kuitenkin paljon syvempi prosessi ja auttaa meitä tiedostamaan meille tapahtuneet asiat aivan eri tasolla. Tiedostaminen on ensimmäinen askel elämän muuttamiseen.
Itse tiedostin kartan avulla, ettei elämässäni ollut piilossa enää suurempia katastrofeja ja mörköjä. Kaikki oli kirjattuna siihen eteeni paperille. Kartta oli kuin lista asioista, jotka oli käsiteltävä. Se oli samalla myös lista vastauksia ja syitä olooni tänään. Muistin myös asioita, joita olin unohtanut ja huomasin, kuinka suurin osa elämästäni on ollut todella ihanaa. Näin myös kuinka vuosi toisensa jälkeen olen selvinnyt asioista ja tunteista, joista silloin kuvittelin etten koskaan selviäisi. Elämäni ei olisi näin rikasta nyt, jos en olisi kohdannut vastoinkäymisiäni.
Karttaan olen myös merkinnyt hetken, jolloin päätin selvitä. Sinä hetkenä istuin Helsinkiläisessä ravintolassa lounaalla yksin ja luin en muista mitä, mutta siinä kirjoittaja käski allekirjoittaa tekstin, jossa sitoudun parantumaan, vaikka parantuminen vaatisi vuosien pohjalla koluamisen. Meistä useimmat menevät huonompaan kuntoon alkaessaan käsitellä asioita. Avain parantumiseen on kuitenkin käsitellä juuri ne tunteet ja asiat, jotka sattuvat eniten. Mitä enemmän meihin sattuu sitä oikeimmilla jäljillä yleensä olemme. Ja kun meihin on sattunut tarpeeksi kauan, kipu katoaa. Kipu katoaa kohtaamalla rohkeasti itsensä, elämänsä ja ympäristönsä.
Tajusin pian, että mikään matka ei vie kauas, ellei se ulotu yhtä pitkälle sisimpäämme kuin meitä ympäröivään maailmaan.
-Lilian Smith
Koska paniikki alkaa yleensä kovin yllättäen eikä aina edes tilannesidonnaisesti, on usein vaikea alkaa ymmärtämään suurempia syitä paniikin takana. Usein tuntuu, että paniikki iskee aivan ilman syytä. Aloitin terapian selvittääkseni mitä sellaista elämässäni on tapahtunut, mikä olisi jäänyt käsittelemättä. Paniikki tulee usein käsittelemättömistä tunteista, joita emme aina edes tiedosta. Koko menneisyys tuntui isolta ongelmalta enkä saanut tartuttua mihinkään. Pää oli kirjaimellisesti sekaisin. Yksi terapiassa saamistani vaikuttavimmista kotitehtävistä oli piirtää elämäni kartta syntymästä tähän päivään saakka ja luonnostella pari vuotta tästä eteenpäin. Tästä tuli elämäni kartta, joka konkretisoi kaiken mitä minulle on koskaan tapahtunut.
AA-kerhon neljäs askel on suorittaa perusteellinen ja rehellinen moraalinen itsetutkistelu. Elämän kartta on yksi monista välineistä, jota voi käyttää tämän askeleen toteuttamiseen.
Elämän kartta saa olla minkälainen tahansa kunhan se käsittelee jokaisen vuoden elämästäsi. Tarkoituksena on pistää koko elämä ja siihen kuuluneet ongelmat ja selviytymiset ylös. Tärkeintä on koittaa muistaa mahdollisimman paljon ja havainnollistaa eri tunteita ja tapahtumia elämän eri vaiheissa. Näin nopeasti hahmottuu kuinka paljon omassa elämässä on tapahtunut ja miten olemme elämästä aikaisemmin selvinneet. Yhtäkkiä kun koko elämä on yhdellä paperilla, hahmottuu, että tässä on kaikki minusta. Tässä on kaikki, mistä paniikkini voi johtua. Tässä on kaikki, mistä minun pitää toipua. Tässä on kaikki, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Silloin voi jokaisena ahdistavana hetkenä palata karttaan ja jäsennellä juuri sen asian, mistä vieläkin kärsii.
Elämän kartan avulla hahmottuu myös elämän jatkuvuus. Siinä konkretisoituu, mitä sosiaalisissa suhteissamme ja henkisessä tilassamme on tapahtunut eri elämänvaiheissa. Omaan elämänkarttaani merkitsin rehellisesti kaiken itsestäni ja elämäni haasteista. Luulemme usein, että ajattelemalla nämä samat asiat päädymme samaan lopputulokseen. Asioiden konkreettinen merkitseminen on kuitenkin paljon syvempi prosessi ja auttaa meitä tiedostamaan meille tapahtuneet asiat aivan eri tasolla. Tiedostaminen on ensimmäinen askel elämän muuttamiseen.
Itse tiedostin kartan avulla, ettei elämässäni ollut piilossa enää suurempia katastrofeja ja mörköjä. Kaikki oli kirjattuna siihen eteeni paperille. Kartta oli kuin lista asioista, jotka oli käsiteltävä. Se oli samalla myös lista vastauksia ja syitä olooni tänään. Muistin myös asioita, joita olin unohtanut ja huomasin, kuinka suurin osa elämästäni on ollut todella ihanaa. Näin myös kuinka vuosi toisensa jälkeen olen selvinnyt asioista ja tunteista, joista silloin kuvittelin etten koskaan selviäisi. Elämäni ei olisi näin rikasta nyt, jos en olisi kohdannut vastoinkäymisiäni.
Karttaan olen myös merkinnyt hetken, jolloin päätin selvitä. Sinä hetkenä istuin Helsinkiläisessä ravintolassa lounaalla yksin ja luin en muista mitä, mutta siinä kirjoittaja käski allekirjoittaa tekstin, jossa sitoudun parantumaan, vaikka parantuminen vaatisi vuosien pohjalla koluamisen. Meistä useimmat menevät huonompaan kuntoon alkaessaan käsitellä asioita. Avain parantumiseen on kuitenkin käsitellä juuri ne tunteet ja asiat, jotka sattuvat eniten. Mitä enemmän meihin sattuu sitä oikeimmilla jäljillä yleensä olemme. Ja kun meihin on sattunut tarpeeksi kauan, kipu katoaa. Kipu katoaa kohtaamalla rohkeasti itsensä, elämänsä ja ympäristönsä.
Tajusin pian, että mikään matka ei vie kauas, ellei se ulotu yhtä pitkälle sisimpäämme kuin meitä ympäröivään maailmaan.
-Lilian Smith