En ole kirjoittanut kuukausiin, koska en ole löytänyt sanoja kertoakseni elämästäni ja sen haasteista. En ole uskaltanut kirjoittaa, että minulla ei ole enää mitään sanottavaa.
Mitä tulee paniikkiin ja sen elämää häiritsevään ja rasittavaan luonteeseen, olen jakanut kaiken, mitä siitä olen oppinut ja kuinka olen siitä selvinnyt. Minusta tuntuu, ettei minulla enää ole muuta sanottavaa. Jokaisessa elämän haasteessa ja kuopassa toistan itseäni neuvoissani. Lohdutan itseäni samoilla sanoilla sekä luen omat kolumnini uudestaan ja uudestaan etsiessäni inspiraatiota ja voimia vaikeuksien edessä. Paniikki on ehkä kadonnut, mutta vastoinkäymiset kuuluvat elämän luonteeseen aina.
Paniikkivuosista on rakentunut vahva perustus elämälleni. Tiedän kuka olen ja uskallan olla uskollinen itselleni ja tarpeilleni. Usko tulevaan ja kyky ottaa riskejä onnellisuuden löytämiseksi on ollut avain parempaan arkeen. Muutos löytyy vain kokeilemalla uusia asioita oli siihen uskallusta ja intoa tai ei. Tässä prosessissa ystävät ja perhe ovat olleet korvaamaton tuki. He hengittävät puolestani, kun en itse jaksa. Tukiverkoston ja ympäristön löytäminen, missä voimme olla täysin rehellisisä itsestämme ja tunteistamme, eheyttää ihmisen sisintä. Meistä tulee hetkessä näkyviä.
Rähjäisessä vanhassa lompakossani on kulkenut jo viiden vuoden ajan keltainen muistilappu mukana. Sen toisella puolella lukee, että kaikki asiat elämässä tapahtuvat tarkoituksesta. Mikäli niiden ei olisi tarkoitus tapahtua, ne eivät tapahtuisi. Sillä ei tarkoiteta ihmisen kyvyttömyyttä vaikuttaa kohtaloonsa vaan kykyä löytää tarkoitus kaikelle tapahtuvalle ja näin kanavoida elämän haastavimmatkin asiat hyvään. Lapun toisella puolella on vettynyt teksti, joka muistuttaa minua siitä, että meille ei koskaan anneta kannettavaksi enempää kuin mitä jaksamme kantaa. Paniikki on ollut taakka, jonka kantaminen on usein tuntunut täysin ylivoimaiselta.
Kahden kuukauden kuluttua muutan Hong Kongiin neljäksi kuukaudeksi, jonka jälkeen jatkan opintoja vuoden verran Skotlannissa. Kaikki mitä olen oppinut viimeisien vuosien aikana, kaikki mitä olen puhunut riskien ottamisesta ja kasvamisesta sekä oman onnen, tarkoituksen ja tien löytämisestä laitetaaan koetukselle käytännössä. Muutos on täydellinen mahdollisuus jollekkin uudelle. Se on myös pelottava haaste paniikille. Suuret elämänmuutokset pahimmillaan laukaisevat paniikkin ja koettelevat luonnetta. Parhaimmillaan ne kuitenkin vahvistavat itsetuntoa ja antavat mahdollisuuden mennä elämässä eteenpäin.
On aika luopua siitä, mitä luulimme elämämme olevan ja keskittyä siihen, mitä se oikeasti on ja mitä siltä todella haluamme. Kun kohtaamme ylivoimaisen, huomaamme, että vain ajatus tekee asioista mahdottomia tai mahdollisia. Suurin haaste on siirtyä ajatuksesta tekoihin. Ajatus on unelma, jonka voi saavuttaa vain toiminnalla.
Tulen luultavimmin aina kantamaan pientä paniikkia ja alakuloisuutta mukanani elämässä. Olen herkkä ja vielä hieman rikkinäinen ja altis ympäristön asettamille haasteille. Toisaalta kukapa ei olisi. Ehkä ihmisenä oleminen on juuri sitä, että opimme hyväksymään todellisen itsemme ja tekemään elämästämme parasta mahdollista jokainen päivä olosuhteista huolimatta.
Jos jää odottamaan oikeaa hetkeä, ei pääse liikkeelle koskaan.
– Paolo Coelho
Mitä tulee paniikkiin ja sen elämää häiritsevään ja rasittavaan luonteeseen, olen jakanut kaiken, mitä siitä olen oppinut ja kuinka olen siitä selvinnyt. Minusta tuntuu, ettei minulla enää ole muuta sanottavaa. Jokaisessa elämän haasteessa ja kuopassa toistan itseäni neuvoissani. Lohdutan itseäni samoilla sanoilla sekä luen omat kolumnini uudestaan ja uudestaan etsiessäni inspiraatiota ja voimia vaikeuksien edessä. Paniikki on ehkä kadonnut, mutta vastoinkäymiset kuuluvat elämän luonteeseen aina.
Paniikkivuosista on rakentunut vahva perustus elämälleni. Tiedän kuka olen ja uskallan olla uskollinen itselleni ja tarpeilleni. Usko tulevaan ja kyky ottaa riskejä onnellisuuden löytämiseksi on ollut avain parempaan arkeen. Muutos löytyy vain kokeilemalla uusia asioita oli siihen uskallusta ja intoa tai ei. Tässä prosessissa ystävät ja perhe ovat olleet korvaamaton tuki. He hengittävät puolestani, kun en itse jaksa. Tukiverkoston ja ympäristön löytäminen, missä voimme olla täysin rehellisisä itsestämme ja tunteistamme, eheyttää ihmisen sisintä. Meistä tulee hetkessä näkyviä.
Rähjäisessä vanhassa lompakossani on kulkenut jo viiden vuoden ajan keltainen muistilappu mukana. Sen toisella puolella lukee, että kaikki asiat elämässä tapahtuvat tarkoituksesta. Mikäli niiden ei olisi tarkoitus tapahtua, ne eivät tapahtuisi. Sillä ei tarkoiteta ihmisen kyvyttömyyttä vaikuttaa kohtaloonsa vaan kykyä löytää tarkoitus kaikelle tapahtuvalle ja näin kanavoida elämän haastavimmatkin asiat hyvään. Lapun toisella puolella on vettynyt teksti, joka muistuttaa minua siitä, että meille ei koskaan anneta kannettavaksi enempää kuin mitä jaksamme kantaa. Paniikki on ollut taakka, jonka kantaminen on usein tuntunut täysin ylivoimaiselta.
Kahden kuukauden kuluttua muutan Hong Kongiin neljäksi kuukaudeksi, jonka jälkeen jatkan opintoja vuoden verran Skotlannissa. Kaikki mitä olen oppinut viimeisien vuosien aikana, kaikki mitä olen puhunut riskien ottamisesta ja kasvamisesta sekä oman onnen, tarkoituksen ja tien löytämisestä laitetaaan koetukselle käytännössä. Muutos on täydellinen mahdollisuus jollekkin uudelle. Se on myös pelottava haaste paniikille. Suuret elämänmuutokset pahimmillaan laukaisevat paniikkin ja koettelevat luonnetta. Parhaimmillaan ne kuitenkin vahvistavat itsetuntoa ja antavat mahdollisuuden mennä elämässä eteenpäin.
On aika luopua siitä, mitä luulimme elämämme olevan ja keskittyä siihen, mitä se oikeasti on ja mitä siltä todella haluamme. Kun kohtaamme ylivoimaisen, huomaamme, että vain ajatus tekee asioista mahdottomia tai mahdollisia. Suurin haaste on siirtyä ajatuksesta tekoihin. Ajatus on unelma, jonka voi saavuttaa vain toiminnalla.
Tulen luultavimmin aina kantamaan pientä paniikkia ja alakuloisuutta mukanani elämässä. Olen herkkä ja vielä hieman rikkinäinen ja altis ympäristön asettamille haasteille. Toisaalta kukapa ei olisi. Ehkä ihmisenä oleminen on juuri sitä, että opimme hyväksymään todellisen itsemme ja tekemään elämästämme parasta mahdollista jokainen päivä olosuhteista huolimatta.
Jos jää odottamaan oikeaa hetkeä, ei pääse liikkeelle koskaan.
– Paolo Coelho