Haluaisin olla jo terve! Haluaisin jo olla niinkuin muut, ''normaalit ihmiset”.! Miksi juuri minun pitää olla se erikoinen tapaus työpaikalla. Ainakin olen omasta mielestäni. Miksi minä, miksi.....miksi!
Näin kulkee oman, masentuneen ja paniikkihäiriöisen itseni ajatus päivästä toiseen. Tietoisuus omasta erilaisuudesta ahdistaa ja painaa mieltä. Välillä hävettää.
Yllätän joskus itseni ajattelemasta : ”Sitten kun olen taas terve...”
Mutta millä lailla sitten olen erilainen? Kun pohdin ”normaalia terveen ihmisen elämää”, näyttäytyy se hyvin erikoisessa valossa. Olisiko minulla todella tarvetta jaksaa tehdä pitkiä työpäiviä päivästä toiseen ehkä viikosta toiseen. Pitäisikö jaksaa juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Entäpä harrasteet, vaikka aika ei riittäisi. Tulisiko minun olla tehokas ja pitäisikö tehdä paljon asioita lyhyessä ajassa väsymättä. Niin - väsymättä.
Olemmeko me paniikkiongelmaiset oikeasti sairaita, vai olemmeko me ”normaaleja” ihmisiä terveempiä. Elämäntilanteemme kun on pakottanut meidät hidastamaan tahtia ja miettimään elämää ja sitä mikä oikeasti tuo rauhallisen ja hyvän mielen itselle. Haluanko oikeasti olla samanlainen kuin muut?
Onko se kiireinen ja tehokas elämä, josta jättäydyin pois voimien loputtua, todellakaan enää tavoittelemisen arvoista. Onko järkevää haluta sellaista mitä ei jaksa?
Nähdessäni asian tässä valossa tunnen suurta mielihyvää. Olen terve!